Martina Aitolehden elämäkerrassa mennään pintaa syvemmälle ilman turhaa jaarittelua — lue poiminnat

Martina Aitolehti avautuu elämästään Hippo Taatilan kirjoittamassa uutuuskirjassa Martina – taistelija (WSOY).

Aitolehti tunnetaan hyvinvointivalmentaja, somevaikuttajana ja tv-persoonana. Hän on elänyt koko aikuisuutensa julkisuuden valokeilassa. Kirja lähtee liikkeelle Martinan lapsuudesta, ja myös äiti Anne Aitolehti pääsee ääneen.

Aitolehden elämäkerta on tiivistetty noin 170 sivuun ja äänikirjalla on mittaa 5 tuntia 43 minuuttia. Kirjassa ole turhaa jaarittelua ja joutavia yksityiskohtien kuvailuja. Tiivis ja selkeä kokonaisuus on Aitolehden kirjan kohdalla toimiva ratkaisu.

Martinan lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin Munkkiniemessä Huopalahdenkadulla. Siellä asuivat Anne, perheen esikoistytär Martina, kaksi vuotta nuorempi pikkuveli Jonttu ja pieni siskopuoli Steffi. Martinan biologinen isä ei ollut mukana tyttärensä elämässä.

Perheen esikoistyttären varttuessa murrosikään, myös Suomi oli murroksessa. Neuvostoliitto oli romahtanut ja YYA-sopimus paperia, ikkunat länsimaailmaan olivat auki. Juuri tästä äiti oli haaveillut. Hän oli opettanut lapselleen, että elämä on seikkailu.

Niinpä Anne Aitolehti ei katsonut pahalla, kun hänen yläkouluikäinen tyttärensä mennä viiletti omia menojaan milloin luksusbileisiin Kuusisaareen ja Lehtisaareen, milloin pussibisselle Kalastajatorpan rantaan tai väärillä papereilla Roban yökerhoihin”, kirjassa kerrotaan.

Martina löysi tiensä kauneuskilpailuihin. Suomen mallikuningatar -kilpailu, kaksi paikkaa Miss Suomi -semifinaalissa, kalenterityttö-kilpailun voitto toivat hänelle julkisuutta.

Varsinainen julkisuuspommi oli se, kun salasuhde nousevan jalkapallotähden Alexei Eremenko Juniorin kanssa nousi lehtilööppeihin. Koska Eremenko oli kihloissa, Martinan sai viihdemedioissa salarakas-lempinimen.

”Martinasta ja Alexeista paisui hetkessä suomalainen mediailmiö. Kohupari, josta jokaisella oli kärkäs mielipide. Paparazzikuvat levisivät ja lööpit kiljuivat. Salasuhdetta paheksuttiin…”

Myöhempää avioliittoa Esko Eerikäisen kanssa puidaan kirjassa monenlaisin sanakääntein.

He tiesivät olevansa nuoria, kauniita ja voittamattomia, ja että koko valtakunta olisi kiinnostunut heidän suhteestaan. Varsinaista päätöstä suhteen julkisuudesta ei lausuttu ääneen, mutta kummallakaan ei ollut mitään salamavaloja ja otsikoita vastaan.”

Martina kertoo kirjassa julkisuudesta. Itsevarma, urheilullinen ja kaunis nuori nainen oivalsi, että hänenlaiselleen julkkikselle on tilausta Suomessa. Hän tunsi arvonsa. Hän perusti ensimmäisen toiminimen 18-vuotiaana. Hän teki mallinhommia ja juontokeikkoja. Rahaa tuli ja meni.

Mä tykkäsin merkkivaatteista ja musta oli kiva istua iltaa ravintoloissa ja käydä maailmalla. Sitten saattoi käydä niin, että viikonloppuisin yövytään Lontoossa ja maanantaina soitetaan äidille, että oisko mahdollista saada kaksikymppiä.”

Martina kertoo kohtaamastaan someraivosta ja ilkeämielisistä lööpeistä.

”Välillä tuntui, että se ois riittänyt lehdille lööpin aiheeksi, että mä vein roskat ulos”, hän toteaa kirjassa.

”Julkisuus tuo myös tietynlaisen vainoharhaisuuden tunteen. On mulla ollut muutaman vuoden ajan väkisinkin sellainen olo, että tuolla on joku paparazzi kintereillä, että on ihan pakko katsoa koko ajan olkansa taakse. Ei yhtäkkiä teekään mieli lähteä kaverin kanssa lasilliselle tai kahville. Elinpiiri pienenee.”

Aitolehti on kohdannut elämässään menetyksiä. Rakas pikkusisko Steffi kuoli kymmenen vuotta sitten väkivaltaisissa olosuhteissa yksityisasunnossa Vantaalla. Nuori huumeriippuvainen nainen oli ennen lähtöään ajautunut alamaailman pimeimpiin loukkoihin kärsimään. Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

Suru-uutisen kuullessaan Martina huudatti juontajan ominaisuudessa festariyleisöä Rovaniemen Simerockissa, kun hän sai puhelun.

”Se oli tosi epätodellinen tilanne. Mä kävelen lavalle ja huudan mikkiin, että toivottakaa Apulanta tervetulleeksi, ja sitten mä vetäydyn bäkkärille itkemään. Mä olin vuosia tiennyt, että se tarina päättyisi huonosti. Olin pelännyt ja odottanut sitä puhelua jo kauan.”

Martinalla on kaksi teini-ikää lähestyvää lasta. Omien sanojensa mukaan hän ei juurikaan ajattele vanhenemista. Jos jotain, hän ajattelee olevansa viisaampi ja säyseämpi. Kuohuvia skumppalaseja ja aamuun asti jatkuvia bileitä on elämässä vuosi vuodelta vähemmän. Sen sijaan hänellä on sujuva arki bisneksineen ja kaksi teini-ikää lähestyvää tytärtä

”Jos Martina kakskyt vee tulis aikakoneella tähän päivään ja näkis, miten vähän mä jaksan bilettää ja poksautella skumppaa, niin se varmaan kysyis, että mikä suhun on mennyt!”

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Martina – taistelija, joka on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana. Kuuntele tai lue näyte.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone