Helsingissä viisi vuotta sitten perustettu rockyhtye Loner Fin julkaisi helmikuun alussa esikoisalbuminsa. Genrerajoja surutta rikkovan bändin solisti Mikael Vehkaoja vastaa seuraavassa Mesta.netin kysymyksiin.
Millaista kuulija- ja kriitikkopalautetta olette saaneet levystä?
– Kahdenlaista palautetta: Osa jengistä marmattaa, ettei me valittu selkeämpää ja raskaampaa rock-linjaa. Toinen puoli taas kiittelee samasta syystä. Ihan hauska, että levy jakaa mielipiteitä. Me haluttiin tehdä levy, joka kestää kuuntelua. Mielestäni siinä on onnistuttu.
Maustatte 70-lukulaista rockmusiikkianne itämaisilla soundeilla ja spoken word -tilityksellä. Miten orkesterin musiikillinen linja muotoutui soittokämpällä?
– Uuden bändin hienous on siinä, ettei lopputulosta voi tietää etukäteen. Eka levy oli meille iso työ, koska me aloimme työstää biisejä ilman esikuvia – no, itämaiset vaikutteet olivat mukana alusta asti. Kokonaisuus hahmottui pala palalta, ja välillä tuli turhauduttua rankasti. Vittuilua ja veljellistä mykkäkoulua siis esiintyy, mutta pitää muistaa, että tarkoitus on aina hyvä.
– Kitaristimme Timo Hänninen tekee osan biiseistä, ja niiden kohdalla sovitus on yleensä melko pitkälle mietitty. Lisäämme päälle laulumelodiat ja pientä tuunailua, niin homma alkaa pelittää. Sen jälkeen kyse on lähinnä siitä, sopiiko biisi levykokonaisuuteen.
– Itse tuon pöytään sekalaisia ideoita, joista osa on ihan raakileita. Komppiryhmän (Jukka Puurula ja Atte Sarkima) käsittelyssä nämä pikku pallerot kasvavat sitten suuriksi ja karvaisiksi villipedoiksi. Ellei karvoja ole riittävästi, tuotos diskataan.
Yhtyeessä vaikuttaa muun muassa Don Huonojen, Havana Blackin ja Kyyrian entisiä jäseniä. Mitä Loner Fin merkitsee yhtyeen jäsenille?
– Se on meille kohtu tai musta aukko. Kun me soitamme, aika ja paikka katoavat. Me katoamme. Om piste com.
Millaisella missiolla bändiä viedään eteenpäin?
– Taivas varjele, mikä tuolta tulee.
Rahoititte levyn yhteisörahoituksen avulla. Millainen kokemus se oli?
– Silmiä avaava. Ymmärrän, että moni suhtautuu uuteen asiaan ennakkoluuloisesti. Tiedän bändejä, joiden ego ei kestäisi yhteisörahoitusta. Ajatusta pidetään hävettävänä.
– Me saimme kerättyä tavoitteen verran rahaa, ja olemme tosi tyytyväisiä. Kiitos kaikille, jotka tuitte meitä! Kun juomme rahojanne, lupaamme rallatella uusia biisejä.
– Vakavasti ottaen on sanottava, ettei yhteisörahoituksella rahoiteta koko levyä. Se ei siis ole vastaus kaikkeen. Sitä mukaa kun olen perehtynyt aiheeseen, olen itsekin lähtenyt mukaan rahoittamaan joitain hankkeita. Mielestäni yhteisörahoitus on hyvä tapa osallistua asioihin, joista tykkää. Toivon, että tällainen toiminta yleistyy tulevaisuudessa. Loner Finin kohdalla ajatus lähti vielä uudelle tasolle. Päätimme lahjoittaa yhden euron jokaisesta myydystä cd-levystä iAid-järjestölle, joka tekee työtä intialaisten katulasten hyväksi.
Millaisia tulevaisuuden tavoitteita teillä on? Mikä voisi olla yhtyeen hienoin kliimaksi?
– Tietenkin aiomme soittaa jatkossakin rokkikeikkoja. Mutta haluamme myös seurata orient-vaikutteita vielä pidemmälle. Meillä on jo suunnitteilla akustinen setti, johon olemme houkutelleet levyllä vierailleita muusikoita. Odotan tulevia keikkoja innolla.
Mitä kliimaksiin tulee, jossain vaiheessa huomasimme, että kolme bändin jäsentä soittaa viulua. Hieno kliimaksi voisi olla se, että soitamme nopeaa kohkausta kolmella viululla samalla, kun yleisö daivaa lavalta. Ja Atte lyö taustalla gongia.
Kerro vielä, mitkä ovat hyviä syitä tulla katsastamaan Loner Finin keikkakunto?
– Soundi. Show. Sijainti.
Seuraavan kerran Loner Fin esiintyy huhtikuun 9. päivä Bar Loosessa Helsingissä, yhdessä Sestinan kanssa.
