Legendaarisen jazz-pianisti Keith Jarrettin yhtä lailla legendaarisesta konsertista ja sen promoottorista Vera Brandesista kertova Köln 75 -elokuva tulee ensi-iltaan 26.9.2025.
Ido Flukin käsikirjoittama ja ohjaama, tositapahtumiin perustuva draamaelokuva kertoo nuoresta Vera Brandesista, joka, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, onnistui järjestämään konsertin, jonka soundtrackista tuli maailman kaikkien aikojen myydyin soolopianolevy sekä toiseksi eniten myynyt jazzlevy Miles Davisin Kind of Bluen jälkeen. Kyseisen konsertin jälkeen Jarrettista tuli konserttipianisti, joka soitti sinfoniaorkestereiden saleissa ja suurissa ulkoilmakonserteissa eikä palannut enää klubiesiintymisiin.
Vera Brandesin roolin näyttelee Mala Emde ja Keith Jarrettin John Magaro. Muissa rooleissa nähdään mm. Michael Chernus, Alexander Scheer, Susanne Wolff ja Ulrich Tukur. Elokuvan kansainvälinen ensi-ilta oli Berlinale Special Galassa helmikuussa 2025 Berliinin 75. elokuvafestivaalilla, 50 vuotta albumin julkaisun jälkeen.
Kyseinen konsertti muodostui yhdeksi 1900-luvun musiikilliseksi merkkipaaluksi, vaikka siinä oli kaikki mennä pieleen ja Jarrett kieltäytyi aluksi esiintymästä. Flyygeli oli väärä, joka ei soinut hyvin ala- ja ylä-äänissä eivätkä sen pedaalit toimineet kunnolla. Jarrett oli matkustanut pitkään, kärsi selkäkivuista eikä hänelle ollut alun perin ruokaa tarjolla ja kun oli, se oli huonoa. Hän suostui kuitenkin nuoren promoottorin Vera Brandesin pyyntöihin ja improvisoi konsertin kompensoidakseen instrumentin vajaavaisuudet.
Mikä tästä konsertista tekee niin merkityksellisen? “Koska konsertti alkoi myöhässä, taustalla kuului Kölnin oopperan väliaikasoitto, jonka neljällä ensimmäisellä nuotilla Jarrett aloitti konserttinsa. Konsertin ensimmäinen osa onkin yksinkertainen ja hyvin romanttinen. Albumin suosio perustuu pitkälti tähän osaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että tämän osan pääteema, joka esiintyy ensimmäisen kerran kohdassa 7:15, on aikaisemmin sävelletty, ja Jarrett otti sen lennosta mukaan,” Jazz-pianisti Iiro Rantala toteaa.
Rantala jatkaa Jarrettin tyylistä ja Köln 75 -konsertin levytyksestä: “Jarretille tyypillisiä olivat pitkät improvisaatiot sekä erinomainen musiikkidramaturginen taju, jonka ansiosta hänen musiiikkinsa oli kaunista, harmonista ja melodista vastapainona tuohon aikaan rehottavalle free-jazzille, joka oli pienen diggaripiirin musiikkia. Lisäksi jazz-muusikoiden keskuudessa tiedetään, että Köln 75 -levy on sopiva romanttisiin hetkiin.”
