Lauri Tähkä toivoo ihmisten kuuntelevan häntä. Kolmannella sooloalbumillaan Tähkä tuntee olleensa tärkeiden asioiden äärellä. Elämän ikiliikuttajaa rakkautta pyöritellään levyllä monesta kulmasta. Kuten totuttua, Lauri repii viisuihinsa palan sydäntään. Tähkällä on taito ladata sanat ja sävelet äärimmilleen tunnetta, onnistuen kuitenkin ohittamaan pateettisuuden pahimmat ansakuopat. Vien Sut Täältä Kotiin lahjoittaa maailmalle pari Tähkän rajuinta ulostuloa. Anna arpisten haavojen olla on vahva taistelulaulu anteeksiannon ja unohtamisen välttämättömyydestä. Sinä olet minun asettuu jopa Luojaansa vastaan ihmettelemällä kaikkitietävän oikeutta viedä rakas ihminen pois tästä maailmasta.
Omaelämänkerrallisia lauluja on paikoin jopa vaikea kuunnella. Tähkä antaa itsestään paljon, mies on tosissaan. Ei kukaan tuu sulta tuntumaan, Sut kaikkialla nään ja Sua mä jaksan ovat tuimaa itsetutkiskelua. Pojat on poikia ja Minun Suomeni liikkuvat yleismaailmallisella tasolla. Minun Suomeni on vähällä pudota itsetarkoituksellisen meillyttämisen lokeroon, melkein mutta ei aivan. Koruton Tuulisina päivinä on kuin suoraan Tähkän päiväkirjasta.
Levyn soundi on selkeän pophenkinen, sopivilla iskelmäviitauksilla. Verrattuna edelliseen Hurmaan-levyyn, sovitukset ovat huomattavasi yksinkertaisempia ja suurta orkesteria ei ole kelpuutettu mukaan. Hyvä niin sillä Tähkän tunteellisuus tulee paremmin iholle riisutummassa olomuodossa. Kolmannen levyn kohdalla Tähkä tuntuu löytäneen tasapainoa – näyttämisen tarve on laimentunut. Vaikka varsinainen hikisempi rock on vähemmistö-osakkaana, levyn voisi väittää heijastavan Tähkän ominta peilikuvaa. Latesta ei liene enää ylettömäksi rock-kukoksi. Sydän kallistuu tunteellisemman ilmaisutavan renkipojaksi. Ja onhan tuo Morsian aivan käsittämättömän tarttuva ja ajaton tekele, joka antaa listasuosion myötä Tähkälle tilaa repia sydäntään auki myös tulevaisuudessa.
J.A.Kaunisto
