Aki Kaurismäki: Kuolleet lehdet
Joskus kuulee sanottavan Aki Kaurismäen ohjaavan samaa elokuvaa kerrasta toiseen.
Osittain väitteen ymmärtää, sillä Kaurismäen työläistrilogian neljä osaa ja Suomi-trilogian elokuvat työstävät samaa aihetta, eli pienen ihmisen hiljaista kamppailua kohti onnen murusia.
Työläistrilogian neljäs elokuva, Kuolleet lehdet, jatkaa kahden elämän kolhiman duunarin rakkaustarinaa. Kun sinulla ei ole mitään, rakkaus ja ystävyys ovat ainoat asiat, joita on lupa tavoitella.
Kuolleet lehdet tuo tietyllä tavalla huipentuman Kaurismäen pelkistettyyn tyyliin ja ilmaisutapaan. Elokuvan muotokieli ei mene tärkeimmän, eli rakastettavien päähenkilöiden edelle. Sehän on kaikille selvää, että henkilöhahmojaan Kaurismäki rakastaa.
Kaurismäki on myös rentoutunut. Jääkiekkotermeillä turha mailan puristaminen on poissa. Kokemus on tuonut luottamusta, että Ansan ja Holapan hiljainen tarina riittää. Elokuvassa on myös ripaus enemmän huumoria ja nostalgia on paikoin suorastaan pakahduttavaa.
Kuolleet lehdet taistelee aikaa vastaan. Nykypäivän tuulahduksia tuovat radion kuuluttamat uutiset Ukrainasta, kännykkä ja läppäri, jolla vieraillaan työvoimatoimiston sivuilla. Muuten kulmat ja kuppilat ovat 50-luvulta, kuten myös taustalla soiva musiikki.
Nostalgia on luonteeltaan enemmän kuin pelkkä tyylikeino – ennen maailma oli yksinkertaisempi ja helpommin hallittavissa. Kaurismäen nostalgia on lämmintä. Kaurismäen tarinoissa kiire on tuntematon käsite.
Tarina on tuttua Kaurismäkeä. Ohjaaja rakastaa lempeitä juoppojaan ja suoraselkäisen ahkeria duunarinaisia. Ansalta menee työ, ja Holappa ryyppää duunissa. Arkeen tuo valoa perjantain karaokebaari. Ansan ja Holapan katseet kohtaaavat, mutta menee aikaa ja tupakkaa ennen yhteistä illallista. Viina pilaa orastavan suhteen – miehen on muututtava. Ansalla on aikaa odottaa.
Yhdessä elokuvan avainkohtauksessa esiintyy Maustetytöt. Holappa ja puoli baaria näkee inhorealistisen biisin lyriikoissa oman elämänsä. Holappa päättää tehdä parannuksen ja raitistua.
Olen vankina täällä ikuisesti
Maustetytöt – Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin
Myös hautausmaata kiertävät aidat
Kun päättyisi viimein maallinen pesti
Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
Pidän sinusta mutten itseäni siedä
En tarvitse muita, sinusta en tiedä
Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden
Alma Pöysti on Ansan roolissa loistava – kuin astetta ilmeikkäämpi Kati Outinen. Alma tuo rooliin ripauksen herkkyyttä, joka tekee hahmosta sydämellisemmän. Jussi Vatanen ei ole uusi Matti Pellonpää, mutta miehen olemuksessa on jotain perin suomalaista juroutta ja taipumattomuutta. Elokuvan kolmas tukipilari on Janne Hyytiäisen esitttämä Holapan työkaveri ja ystävä Huotari.
Toivoa sopii, ettei Kuolleet lehdet jää Kaurismäen viimeiseksi. Alma Pöystin ja Kaurismäen yhteistö on niin vahvaa ja herkullista, että sille toivoisi jatkoa. Kaurismäki löytää Pöystistä Ansa Ikosen Suomi-filmit mieleen tuovaa puhtautta ja valoa.
Kuolleet lehdet on pienen ihmisen elämää kuvaava suuri elokuva, joka on niin sydämellinen, kuin Kaurismäkeläinen leffa voi olla. Sen kaiken syyksi riittää rakkaus.
Katso Kuolleet lehdet Elisa Viihde -palvelussa. Vuokrauksen lisäksi voit ostaa elokuvan omaksi.
