Kuinka kuolleita käsitellään lukeutuu vuoden pysäyttävämpiin kauhujännäreihin. Positiivisen vastaanoton saanut elokuva saapui juuri vuokraamoihin. Elokuva teki vaikutuksen myös Mesta.netin kriitikkoon.
Ruotsalainen kirjailija John Ajvide Lindqvist on tuttu vampyyriteoksestaan Ystävät hämärän jälkeen, josta tehtiin myös kehuttu elokuva. Lindqvistin vuonna 2005 ilmestynyt Kuinka kuolleita käsitellään pöyhii vastaavaa elämän ja kuoleman raja-aluetta ja tuo samalla suosittuun zombiegenreen oman poikkeavan ripauksensa.
Nimittäin elokuvamuotoon tehty Kuinka kuolleita käsitellään asettuu mysteerikauhun lisäksi zombie-elokuvien genreen, vaikka aihetta käsitellään huomattavasti kypsemmin ja syviä tunteitä herätellen kuin yleensä.
Jos kuolleet omaisemme heräisivät yllättäen henkiin, mitä asiaa heillä olisi? Miksi he ovat täällä, ja miten heihin pitäisi suhtautua. Mielenkiintoinen ajatusleikki on koko elokuvan ydin. Heti perään on todettava, että Kuinka kuolleita käsitellään on äärimmäisen lohduton ja synkkä teos, joka pöyhii kuolemaa ja äärimäistä ikävää hyvin suoraviivaisella ja groteskilla otteella. Vaikuttavaa tarinaa ei voi suositella ihan kaikille.
Norjalaisen Thea Hvistendahlin ohjaustyö repii ja raastaa katsojasta tunteita, jotka eivät ole välttämättä toivottuja. Lastenlastaan epätoivoisesti kaipaava isoisä kaivaa pojan ruumiin ylös haudasta – kuultuaan haudalla koputusta. Edesmenneen pojan äiti yrittää iltatoimien yhteydessä yllättäen itsemurhaa – muovikelmuun tukehduttamalla. Äitinsä menettänyt aikuinen mies saa tietää äitinsä olevan sittenkin hengissä – tosin sairaalasta sanotaan naisen olevan aivan elämän ja kuoleman rajoilla.
Tarina ei selittele, mutta herättää voimakkaita tunteita ja ajatuksia. Oudon sähkökatkon jälkeen kuolleita palaa takaisin. Tulokkaat eivät puhu tai syö, he eivät ota kontaktia. Tulokkaat ovat vain niukasti hengissä. Raastavinta on seurata nuorta poikaa, jonka hengitys pihisee ja olo vaikuttaa tuskalliselta, mutta siitä huolimatta isoisä ja äiti tarjoavat lapselle pelkästään rakkautta ja huolenpitoa. Toivon kipinä muuttuu päivien kuluessa kuitenkin epätietoisuudesta epätoivoksi, ja lopulta tulokas on yksinkertaisesti ongelma.
Elokuva ei syyllisty zombiegenrestä tuttuun lihanhimolla mässäilyyn, mutta viitekehys tehdään selväksi. Tulokkaat ovat rajan ylittäessään menettäneet jotain äärimmäisen tärkeää, inhimillisyyden. Mitä on ihminen ilman inhimillisyyden häivääkään – eläin.
Kuinka kuolleita käsitellään sisältää muutamia aivan loistavia roolisuorituksia. Henkilö-ohjaus on nautittavan vahvalla tasolla. Vaikka elokuva etenee pitkiä pätkiä ilman puhetta, näyttelijät onnistuvat lataamaan surua ja tuskaa niin että tuntuu. Vaikka elokuvassa ei nähdä kauheuksia, se on karmeampi, hätkähdyttävämpi ja pelottavampi kuin monet genrelokeronsa klassikot. Myös musiikkia käytetään elokuvassa tavalla, joka alleviivaa lohduttomuuden massiivista painoa.
Kuinka kuolleita käsitellään ei onnistu lopettamaan tarinaa niin vaikuttavasti, mitä tunnelman kehittely olisi antanut odottaa. Samalla elokuva luiskahtaa lopulta selkeämmin zombiegenren lokeroon. Elokuva jättää vastaamatta, miksi kuolleet ovat tulleet takaisin. Elokuvan alkupuolella katsoja odottaa malttamattomana, että tulokas puhuisi. Loppua kohden tulokkaiden todellinen luonne kuitenkin selkiytyy. Vaikka elokuva jättää tärkeimmän kysymyksen ilmaan, Kuinka kuolleita käsitellään jää kummittelemaan ajatuksiin pidemmäksi aikaa.
Teksti: J.A. Kaunisto
Kuinka kuolleita käsitellään on vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
