Yli kymmenen vuotta Portugalissa asunut Anu Patrakka kirjoittaa kahta erilaista kirjasarjaa. Mesta.net haastatteli nosteessa olevaa kirjailijaa uuden Kiusaaja-dekkarin tiimoilta.
Nelson Monteiro -dekkarisarjan toinen osa Kiusaaja (Otava) kertoo Porton yliopiston opiskelijanuorista, joiden elämä lipsuu huumeiden ja outojen rituaalien maailmaan. Vetäväjuonisessa ja yhteiskunnallisessa kirjassa käsitellään myös monimuotoisuuden teemoja.
Hei Anu! Mikä sai sinut kirjoittamaan tämän tarinan?
Anu Patrakka: Olin pitkään ajatellut kirjoittaa yliopistojen initiaatioriiteistä sekä noituudesta, mutten tiennyt miten aihetta lähestyisin. Kun sitten eräänä sunnuntaina olin kävelyllä koirien kanssa ja löysin metsästä kaksi autiota myllyä, tiesin heti, että siellä tapahtuu kamalia asioita jossain kirjassani. Mielikuvitukseni alkoi raksuttaa, hauduttelin ideaa ja palaset alkoivat löytää paikkansa. Yhdeksi teemaksi valitsin juuri monimuotoisuuden, ja se koskee niin ihmisiä kuin luontoa: “Nelson katseli edessään kukkivia kasveja. Ne olivat keskenään niin erilaisia ja silti kasvoivat sopuisasti vieri vieressä. Kunpa ihmiset olisivat pystyneet samaan.”
Myös Kiusaajassa liikutaan Porton kaupungissa. Miten valitset tapahtumapaikat?
Kerro joku esimerkki Kiusaajan taustatyöstä?
Valitsen sellaisia tapahtumapaikkoja, jotka kutkuttavat mielikuvitustani. Olen saattanut osua paikalle puolivahingossa, kuten myllyjen tapauksessa, tai sitten olen varta vasten liikkeellä kameran kanssa etsimässä mielenkiintoisia paikkoja.
Kiusaajaa varten selvitin muun muassa miten noituutta harjoitetaan. Tapoja on tietenkin monia, mutta varsin yleistä on uhrilahjojen jättäminen metsätien laitaan, mieluiten neljän tien risteykseen. Taustatyöhön kuuluu myös monien yksityiskohtien selvittäminen ja tarkistus, tässä kontaktiverkostoni on korvaamattomana apuna.
Mitä muuta haluat sanoa Kiusaaja -kirjasta?
Halusin tällä tarinalla nostaa esiin sen miten tärkeää erilaisuuden hyväksyminen on sekä sen, että vastoinkäymisistä huolimatta, tai jopa niiden ansiosta, ihminen voi löytää itsestään uusia voimavaroja. Halusin myös tuoda esille sen, että “yhtenäisessä” Euroopassa kaikki eivät ole samalla viivalla mitä tulee esimerkiksi koulutukseen. Suomessa pidämme ilmaista tai edullista koulutusta itsestäänselvyytenä. Sitä se ei suinkaan ole kaikissa EU-maissa, eikä yliopistotason koulutus ole välttämättä tasapuolisesti kaikkien ulottuvilla.
Vuosi sitten julkaisemasi Nelson Monteiro -sarjan ensimmäinen osa Arvoton sai hyvän vastaanoton ja nousi myydyimpien kirjojen top-20-listalle sekä painetuissa että sähkökirjoissa. Tuliko avausosan menestys sinulle yllätyksenä? Miltä se tuntui?
Tuntui hienolta, kun kova uurastus alkoi tuottaa tulosta, ja se kannusti kovasti jatko-osan työstämisessä. Samalla ruokahalu kasvaa, pyrin tarjoamaan lukijoille aina vain antoisamman lukuelämyksen.
Millaista lukijakuntaa kirjasi puhuttelevat?
Tietääkseni suurin osa dekkareiden suurkuluttajista on kaltaisiani keski-ikäisiä naisia. Lukijoita on paljon myös ulkosuomalaisten joukossa, erityisesti Portugalissa ja Espanjan Aurinkorannikolla, missä kävin viimeksi maaliskuussa kertomassa kirjoistani.
Muutit hiljattain maaseudulta Ovar-nimisen pikkukaupungin merellisiin maisemiin. Miten olet tottunut kaupunkielämään? Mikä on lempipaikkasi siellä?
Viihdyn Ovarissa, täällä melkein kaikki on kävelymatkan päässä, mikä on todella kätevää, sillä minulla ei ole autoa. Vain rannalle on kotoani muutaman kilometrin matka. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä. En aluksi tuntenut täällä ketään, mutta kummasti ovat melkein kaikki asiat hoituneet ja remonttiapuakin löytyi. Ovarissa on rauhallista ja turvallista liikkua. Vain tuplalasituksen saaminen parvekkeiden oviin on kangerrellut.
Flunssien ja sadesäiden vuoksi en ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan lähiympäristöön, mutta täällä on muun muassa Parque urbano eli kaupunkipuisto sekä läheiselle Aveiron rialle eli eräänlaiselle sisämerelle vievä kävelyreitti kanaalin partaalla, luulen että näistä tulee löytymään lempipaikkani. Kaupungissa on myös paljon viehättäviä aukioita ja kaakelipäällysteisiä taloja.
Millainen lukija itse olet? Käytätkö e- ja äänikirjaa, vai löytyykö kotoasi vielä perinteinen kirjahylly?
Olen tuurilukija. Välillä luen paljon, välillä on taukoja. Viime aikoina olen kuunnellut paljon äänikirjoja, kun teen kotiaskareita tai käsitöitä, televisio on päällä todella harvoin. En ole koskaan ollut kova hamstraamaan kirjoja, laitan ne useimmiten luettuani kiertoon, mutta kirjakaappi kotoa toki löytyy. Yhden hyllyn on vallannut oma tuotantoni.
Olet julkaissut romaaneja vuoden välein. Miten kirjoittaminen jatkuu tästä.
Viime vuonna julkaisin itse asiassa kaksi romaania, kun Karistolta ilmestyi syksyllä Tuuli Kivijoen nimellä romanttinen viihderomaani Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella. Yritän pitää samaa tahtia yllä toistaiseksi. Rikos ja romantiikka ovat hyvä yhdistelmä kirjoitustyön kannalta, ne tasapainottavat sopivasti toisiaan. Tällä hetkellä kirjoitan Nelson Monteiro -sarjan kolmatta osaa ja jossain välissä viimeistellään myös syksyllä ilmestyvä Lemmenlahti-sarjan toinen osa. Töitä siis riittää, ja se on hyvä!
Kiitos haastattelusta. Kerro vielä lopuksi, mitä odotat alkaneelta keväältä?
Kirjoitustöiden lisäksi odotan kelien kohenemista että pääsisi kunnolla ulkoilemaan ja tutustumaan lähiympäristöön. Suunnitteilla on pari pikapyrähdystä tapaamaan tuttuja eri puolilla Portugalia, muutoin kevät ja kesä sujunevat pääosin kotiympyröissä. Uuden kodin sisustus on vielä hiukan kesken, joten toivon sen saavani valmiiksi hiljalleen. Suomeen suuntaan seuraavan kerran elokuussa.
Valoisaa kevättä kaikille lukijoille!
Kiusaaja on saatavilla Ilkka Villin lukemana äänikirjana ja sen voi lukea e-kirjana.
