Sofi Oksanen: Samaan virtaan, Putinin sota naisia vastaan (2023, Like) Saatavilla Maria Kuusiluoman lukemana äänikirjana.
Kuusi romaania ja yhden tietoteoksen aiemmin julkaissut (ja toimittanut) Sofi Oksanen on kirjoittanut esseetyylisen tietokirjan, joka keskittyy Venäjän ja Neuvostoliiton Itä-Eurooppaan kohdistuneen kolonisaation käsittelyyn. Samaan virtaan, Putinin sota naisia vastaan (2023, Like) ottaa fokukseen naisen tuon sodan yhtenä pääkohteena. Naista on käytetty Venäjän imperialismissa strategisena kohteena niin historiassa kuin nykypäivänä Ukrainaan kohdistuvassa hyökkäyssodassa. Seksuaaliväkivallan aseellistaminen on yksi kirjan pääluvuista nimeltään.
Varoitan, että tässä kirja-analyysissa nostan kirjasta esille järkyttäviä asioita naisiin kohdistuneesta sorrosta niin historiassa kuin nykypäivänä, ja jo näistä asioista kuuleminen tuottaa pahaa oloa ja järkytystä monille.
Sofi Oksasella on sukujuuret Virossa, joten hän kirjoittaa kirjaa sorretun väestön perspektiivistä käsin, taustoittaen omaa positiotaan esim. isoäitinsä ahdistavilla seksuaaliväkivaltakokemuksilla Neuvostoliiton sortovallan ajoilta. Sofi Oksasen toimittama artikkelikokoelma vuodelta 2009 oli nimeltään Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin (Wsoy, 2009). Tuon kirjan julkaisutilaisuuden aikoihin Sofi Oksasta painostettiin ja maalitettiin Suomessa voimakkaasti oletettavasti Venäjän suunnalta masinoitujen provokaattoreiden toimesta, ja tämän tapahtuman Oksanen nostaa uudessa kirjassaan vain yhdeksi esimerkiksi Venäjän vaikuttamisoperaatioiden pitkästä ja monipuolisesta jatkumosta.
Tämä uusi kirja käsittelee alussa paljon sitä miten ja miksi juuri nainen on joutunut historian aikana kammottavalla tavalla kolonisaation välikappaleeksi, niin puolilla maailmaa kuin itäisessä Euroopassa. En itse aiemmin ollut kuullut esim. Japanin armeijan järjestelmällisestä ja laajamittaisesta naistenraiskaustoiminnasta toisen maailmansodan aikana. 150 000 – 200 000 naista joutui tuolloin vangituksi ja toimimaan sotilaiden armoilla “lohtutyttöinä”. Sofi Oksanen tuo historiasta esille monia esimerkkejä siitä, miten raiskauksia on käytetty sodankäynnin välineenä. Minkälaista terroria se tuottaa kulttuurisella tasolla, miten se vaikuttaa yksilöihin, sukuihin ja väestöryhmiin, henkisellä, fyysisellä ja psykologisella tasolla; kaikkea tätä käydään läpi tiivistahtisessa runsaasti lähteistetyssä teoksessa, joka taustoittaa pääsanomaansa kattavasti ja uskottavasti. Sofi Oksanen on tämän kirjan myötä esseen kentällä varmasti nouseva tähti. Vaikka kirja on tyyliltään esseistiikkaa, pystyy kirjoittajan kertojanääni pysymään kohtalaisen neutraalina. Hänen ei tarvitse muuta kuin todeta ja luetella asioita vakuuttaakseen lukijansa.
Venäläissotilaiden toteuttamat järkyttävät teot naisia kohtaan Ukrainassa nostetaan osaksi pitkää naisiin kohdistuneen sodan jatkumoa. Oksanen otaksuu paljon sitä, miten Kremlissä näitä asioita on suunniteltu. Hän tuo esimerkkejä Stalinin ajoilta, Kgb:n strategioista eri vuosikymmeniltä ja uudempana Putinin Venäjän informaatiosodan, jossa on tuettu ja rahoitettu esim. antifeministisiä, homovastaisia ja muita äärikonservatiivisia toimijoita Amerikassa ja lännessä. Ja miten nainen on tässäkin rytäkässä joutunut ottamaan paljon iskua. Kremlin yhtenä tavoitteena on Oksasen mukaan vain eripuran aiheuttaminen läntisessä maailmassa siten, että siellä yhtenäisyyden tunnetta romutettaisiin ja yhteiskunnallisten liikkeiden kentällä saataisiin aikaiseksi voimakasta polarisaatiota ja tulehtunutta ilmapiiriä. Oksanen mainitsee Neuvostoliiton tiedustelupalvelun onnistuneita propagandakampanjoita vuosikymmenten varrelta, ja kertoo, miten Venäjä on soluttautunut Amerikassa feministien keskuuteen herättääkseen sisäistä eripuraa esim. rodullistettujen ja valkoisten feministien välille.
Kirjan yksi luku käsittelee sitä, miten Venäjä ja aiemmin Neuvostoliitto, ovat luoneet omille kansalaisilleen kokonaan muusta maailmasta eriytyneen propagandan täyttämän maailmankuvan. Homo Putinicus luvussa käsitellään kohtalaisen laajasti ja eri näkökulmista neuvostoihmisen eteen konstruktoitua Kgb:n käsikirjoittamaa maailmankuvaa, miten ja millä välineillä sitä levitettiin, ja miten tuota samaa tyyliä luoda vaihtoehtotodellisuutta on jatkettu Putinin Venäjän aikana vain aiempaa nationalistisempaan ja konservatiivisempaan sävyyn.
Jos jotain kritiikkiä esittäisin, sanoisin, että osa Oksasen esittämistä väitteistä jää tässä melko lyhyessä esseeteoksessa vain pintaraapaisun tasolle. Hän ei yksinkertaisesti ehdi käymään läpi kaikkia asioita kovin syvällisesti. Tuntuu, että joissain kohdissa kirja esittää väitteitä nipuittain, jolloin ei päästä pureutumaan asioihin yksi kerrallaan, ja “paljous-ale” voi saada lukijan syömään kaiken buffetista pureksimatta pienempiin osiin. Tämä ei kuitenkaan haittaa tässä teoksessa niin paljoa, sillä kyse on lähinnä siitä, kuinka synkällä mustan sävyllä kuva Venäjää hallitsevista voimista maalataan; onhan se sävy joka tapauksessa synkkä.
Essee on kirjallisuudentyyleistä yksi pitkään varjossa aikaansa viettäneistä ja vähemmän suosituista, mutta Oksanen tuo kotimaisen esseen kentälle tämän teoksen myötä huippulaadukkaan teoksen, josta varmasti syntyy keskustelua, ja joka varmasti tulee saamaan huomiota myös kansainvälisesti.
Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto. Kuva: Toni Härkönen
Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan perustuu Sofi Oksasen kiiteltyyn puheeseen, jonka hän piti Ruotsin Akatemian sananvapautta ja demokratiaa uhkaavia tekijöitä käsittelevässä konferenssissa maaliskuussa 2023.
Äänikirjan lukee Maria Kuusiluoma. Kuuntele näyte Elisa Kirja -palvelusta.
