Kirja-arvio: Petri Tammisen Urheilijaelämäkerta on piristävän erilainen pienoisromaani: ”Monesta muustakin ilmiöstä voisi kirjoittaa vastaavalla tyylillä”

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta (Otava, 2023)

Jo liudan romaaneja, lyhytproosaa ja novellikokoelmia julkaisseen Petri Tammisen Urheilijaelämäkerta (Otava, 2023) on piristävän erilainen pienoisromaani, jossa kertojanääni kuvailee autofiktiolla monipuolisesti ja rennosti elämänsä varrella karttuneita urheilukokemuksia. Kertojanääni onnistuu luomaan autenttisen tunnelman, jossa hän rehellisesti ja tarkkanäköisesti kuvailee liikuntaelämyksiään lapsuuden ja keski-iän välillä melko kronologisessa järjestyksessä. Parasta kirjassa on sen vaihtelevuus, mosaiikkimaisuus. Fokus osuu usein oivaltavalla tavalla johonkin mielenkiintoisen seikkaan urheiluilmiössä, yksilöön sen tiimellyksessä – ja hänen tunteisiinsa. Kirja on eräänlainen muistutus siitä, että urheilu on muutakin kuin kilpailua, se on elämäntapaa, kulttuuria ja suuria tunteita.

Tapoja kytkeytyä osaksi urheilua laajana ilmiönä on lukemattomia erilaisia, mikä käy kirjan aikana mukavasti ilmi. Petri Tamminen on kirjoittanut viihdyttävän, kiteyttävän ja oivaltavan autofiktiivisen teoksen. Tulee mieleen, että monesta muustakin ilmiöstä voisi kirjoittaa vastaavalla tyylillä ”elämäkerran” – taiteesta, viestinnästä tai vaikka pyöräilystä. Elämän voisi tällä tavalla viipaloida eri teemoihin, joista jokaisesta voisi syntyä mielenkiintoinen yhdenlaisen filtterin läpi katsottava näkymä ihmisen elämään.

Entä onko se tunteilta pakenemista, kun miehet usein puhuvat mieluummin NHL-kierroksen maalikimarasta kuin erokriiseistään tai toisen vakavasta sairaudesta ja sen seurauksista? Ehkä, mutta kirja pyrkii antamaan tähänkin omanlaisen vastauksen, joka ei ole suinkaan niin yksiselitteinen. Urheilusta puhuminen, sitä voi tulla jopa ikävä, sitä keskustelukumppania, joka siitä jaksoi juuri sinun kanssasi lätistä loputtomiin asti.

Vaivihkaa kirjan aikana lukija saa yllättävän syväluotaavan näköalan päähenkilön elämään. Kirja koostuu muistoista, ja välillä nämä liikuntaan liittyvät muistot ovat hataria, vähemmän tarkkapiirteisiä, ja kenties ajan kultaamia. Välähdyksinä etenevään tarinaan kytkeytyy osaksi muita hahmoja, päähenkilön läheisiä, puoliso, lapsia ja muita. Onko tällainen selaileva tapa hahmottaa dataa muutenkin yleistymään päin nykyaikana? Somea selataan, etsitään niitä kiteytymiä ja huippuhetkiä; niitä tämä kirja esittelee. Se on kuin muistojen galleria. Huippuhetkien kulminaatiot eivät ole kliseisellä tavalla vain voittoja ja maaliviivan ylityksiä, vaan kirjassa käsitellään laajaa tunteiden kirjoa urheiluilmiön lomassa niin häviäjän, keskinkertaisen kuin joukkoon piiloutuvan näkökulmasta. Ja käy ilmi, miten yksi ihminen ehtii elämänsä aikana ottamaan lukemattomia erilaisia positioita suhteessa urheiluun.

Monet sukupolvikokemukset urheilun saralla kytkeytyivät osaksi tätäkin muistojen helminauhaa, loivat tekstiin samaistuttavaa pintaa ja kytkivät päähahmon osaksi yhteistä jaettua todellisuutta. Koululiikuntamuistot, 70- ja 80-lukujen ns. yhtenäiskulttuurin ajoilta, ja erilaiset liikuntahallikokemukset. Varusteet ja takapenkkimatkat harrastepaikoille, ikuisuudelta tuntuvat hetket pallon ollessa ilmassa, erilaiset pelityylit ja asenteet. Kirja on myös nostalginen katsaus vanhoihin aikoihin.

Pääosin kirja on ns. lyhytproosaa, mutta paikoin kirjan tyylissä pilkahtelee aforismimaisuus. Neutraalisti toteavalla sävyllä tullaan puolivahingossa sanotuksi jotain kummallisella tavalla viisasta, kiteyttävää, näkökulman avaavaa. Vaikka kirja on alle 100-sivuinen, tuntuu se sivumäärään nähden syväluotaavalta, suurelta, mutta väljältä kokonaisuudelta, kuin seinäkiipeilyradalta, jossa on vain harvakseltaan otelaattoja. Vähän niin kuin sarjakuvassa, lukijan tarina-aisteille säteilevät myös kehysten ulkopuolelle jäävät asiat. Jos tietää ihmisen elämästä sen, miten hän suhtautuu urheiluun, voiko päätellä jotain myös hänen muusta elämästään?

On helppoa suositella tätä kirjaa oikeastaan ihan kenelle tahansa, nopeaksi makupalaksi himolukijoille, mutta myös napakymppiin tämä taitaa osua, jos se löytää lukijakseen sellaisen urheiluhullun, jolla lukeminen on viime vuosina takkuillut. Pienoisromaani, jonka hotkaisee parin tunnin bussimatkan aikana, tai vaikka mm-kisojen maratonin aikana.

Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto, kuva: Niclas Mäkelä

Urhelijaelämäkerta on saatavilla e-kirjana ja Antti Virmavirran lukemana äänikirjana.

Petri Tamminen (s.1966) tunnetaan erityisesti lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuonna 2006. Hän asuu perheineen Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone