Kirjailijapariskunnan elämään tulee koiranpentu ja kaikki vähän muuttuu
Jari ja Kati Tervo: Ukko (Otava, 2022)
Ukko on 30 vuotta naimisissa olleen kirjailijapariskunnan yhteinen tuotos, jossa kuvaillaan heidän arkielämää korona-ajan alusta aina Ukrainassa käytävään sotaan asti. Kun heidän lapsensa Kalle on lentämässä pesästä, on koittamassa sopiva ajankohta toteuttaa Katin pitkäaikainen haave: hankkia koira. Jari innostuu asiasta vähän jälkijunassa. Pariskunta suhtautuu koiran hankintaan antaumuksella. Kumpikin pohtii omalla äänellään koiranpennun erilaisia merkityksiä. Yksi on se, että se korvaa lasta.
[Tekstinäyte s. 159]: Kalle tuijotti minua, kunnes tajusin puhuneeni Ukosta Kallena. Tein sitä yhä. Tämä oli totta, ja olimme myöntäneet sen itsellemme moneen kertaan: kun Kalle lennähti pesästämme, halusimme uuden vauvan.
Kirjaa lukiessa käy selväksi, että Jari ja Kati pitävät borderterrieristään parempaa huolta kuin suurinta osaa maailman ihmislapsista pidetään. Hänelle hankintaan kaikki: pesät, tarvikkeet, matot, lelut, lääkärit, trimmerit ja kynnenleikkaajat. Luetaan kirjoja, perehdytään, käydään messuilla ja otetaan kovasti selvää. Projekti on heille hellyyttävän tärkeä.
Ukkoa pidetään kirjan kerronnassa fokuksessa, mutta ohessa aletaan vähitellen kertoa yhä enemmän Jarin ja Katin perheen muusta henkilökohtaisesta elämästä. Tämä on luultavasti henkilökohtaisin heidän kummankin tähän astisista kirjoista. Ilmaisutyyli on jotain päiväkirjamerkintöjen ja kirjeenvaihdon väliltä.
Tunnelma on enimmäkseen lupsakka, kiireetön ja rauhoittava. Tykkäsin kirjassa siitä, että se keskittyi niin voimakkaasti yhteen kohteeseen, pieneen koiranpentuun. Toisaalta kyseinen koiranpentu jäi etäiseksi. Eihän se koskaan puhunut mitään, kertonut tunteistaan tai haluistaan. Siitä oli kirjan sivuilla muutama mustavalkopiirros.
Kirja käy läpi monia elämänvaiheita Tervojen perheen osalta, mutta samalla varsinkin Jari kertoo omissa puheenvuoroissaan yhteiskunnallisista liikahduksista kotimaassa ja maailmalla. Kirjan alkaessa eletään korona-ajan alkuvaiheita ja ollaan vielä karanteenissa. Sitten tulee Amerikan presidentinvaalit ja lopulta Ukrainan sota. Kumpikin kertoo elämästään ja kokemistaan asioista rennosti omalla äänellään. Jari kertoo jotain myös mielipiteistään. Elämänkokoisia asioita ehtii tapahtua.
Sitten palataan aina takaisin tuohon pieneen tuhisevaan karvaotukseen, joka on alkanut oppia noudattamaan tiettyjä käskyjä. Kerrotaan miten naapuruston koirat ovat siihen suhtautuneet, miten hän niihin. Koirasta kerrotaan paljon, sen edesottamuksia jopa ylianalysoidaan. Se on toisaalta rauhoittavaa. Mikä on koiran merkitys ihmiselle nykypäivänä?
Tätä kirjaa on tuskin kirjoitettu siten, että kirjailijat olisivat avoimesti näyttäneet tekstit toisilleen heti niiden synnyttyä. Kummatkin paljastavat omissa osuuksissaan salaisuuksia, joista toinen ei (ainakaan vielä) tiedä. Jarin teksti on paikoin aforistista. Hänestä nousee esille tuo Uutisvuodon kommentaattori. Kati on taitava ja hienostunut kirjoittaja.
Paljastan kirjan sisällöstä lopuksi yhden mielestäni merkittävän asian: Jari Tervo ryhtyy sen aikana kasvissyöjäksi luettuaan Peter Singerin klassikkoteosta Oikeutta eläimille [tekstinäyte:]
”Peter Singer vastusti eläinten kiduttamista ryhtymällä kasvissyöjäksi. Se oli vastalause tehoeläintaloudelle, jossa eläimet, siat ja kanat ja monet muut elivät hirvittävissä oloissa ihmisen ahneuden tähden. Ukko ei ole ollut vaarassa joutua tehoeläintalouden saaliiksi, mutta häntä kiitin siitä, että ryhdyin ajattelemaan myös muita eläimiä kuin ihmisiä. Huomasin heidät.”
Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto. Kuva: Niclas Mäkelä
Ukko on saatavilla e- ja äänikirjana. Lue tai kuuntele näyte Elisa Kirja -palvelusta. Ukon äänikirja on Tervojen itsensä lukema.
