Turun linnan ympäristössä juhlittava Kesärauha osoitti jälleen, kuinka historiallinen ympäristö tuo festivaalitunnelmaan aivan oman ainutlaatuisen lisänsä. Puistoympäristöön on saatu sijoitettua ilman suurempia tilaongelmia peräti neljä ensiintymislavaa, plus linnan pihalla jyräväät teknobileet, joten voidaan puhuta mittavasta tapahtumasta – lähes keskellä kaupunkia.
Allekirjoittanut saapui paikalle Mew-yhtyeen viimeisen festarikeikan houkuttelemana. Mewillä oli myös mainio ”lämppäri”, Bristolin kiukkuinen ja kantaaottava punk-partio Lambrini Girls.
Arppa viihdytti festarikansaa hiljaisella musiikilla, kun kauempaa alkoi kaikua räkäisen kitaran pureva soundi. Lambrini Girlsin soundcheck antoi jo esimakua tulevasta. Heti keikan ensimmäisen biisi aikana, Big dick energy, laulaja-kitaristi Phoebe Lunny laskeutui lavalta kansan keskuuteen ja kohta oli ensimmäinen mosh pit toimintavalmiina. Sama kaava toistui useamman kerran – kansa riehui minkä jaksoi ja laulava kitaristi virnisteli tyytyväisenä aikaansaannokselleen. Lambrini Girls oli lavalla silkkaa energiaa ja kantaaottavaa heristelyä. Toisen biisin kohdalla, Help me I’m gay, Phoebe hyppäsi lavalta etsimään festarikansan joukosta queer-henkisiä ihmisiä ja heitä löytyi. Ennen God’s country -biisiä pidettiin palopuhetta sosiaalisesta epätasa-arvosta ja huudatettiin yleisölle ”Free Palestina” -iskulausetta. Yhteishuudatusta saatiin aikaiseksi myös Trumpin ja Teslan avulla. Poliisin kohdistuva suoranainen viha ei tosin uppoa Suomessa niin hedelmälliseen maahan kuin vaikka Britanniassa tai USA:ssa, tai pitäisi varmaan kysyä Kesärauhan nuoremmalta väeltä. Lambrini Girls sai festarikansan täysin puolelleen ja sivutuotteena syntyi Kesärauha-festivaalin kaikkien aikojen suurin mosh pit! Kiitos Kesärahan järjestäjille – Lambrini Girls oli yksi kesän kuumia esiintyjäkiinnityksiä.
(Lambrini Girlsin Phoebe Lunny ottaa yleisöön kontaktia)
Heti seuraavana oli vuorossa illan päänimi. Tanskan isoja tunteita tavoitteleva hapokkaan raikas Mew oli liikkeellä jäähyväisten merkeissä. Lukuisia kertoja Suomessa viihtynyt bändi nähtiin vuoden 2021 Kesärauhassa – koronakurimuksen jälkeisenä kesänä. Jos tunnelma oli tuolloin ainutlaatuinen, samoja sfäärejä tavoiteltiin myös sunnuntaina. Yhtyeen vannoutuneet tosifanit olivat paikalla todistamassa yhtyeen viimeistä Suomen festarikeikkaa. Tuolloin ei vielä tiedetty, ettei kyseessä ollut samalla bändin viimeinen Suomen keikka. Maanantaina tiedotettiin, että viimeisen keikan aika on vasta joulukuussa. Itse olin kuitenkin keikan aikana jäähyväistunnelmissa – kuten varmaan moni muukin bändiä pitkään fanittanut henkilö.
Vaikka konsertin alussa pientä hämmennystä aiheutti tekninen ongelma, Mewin keikka lähti nopeasti tunnelmaltaan korkeuksiin. Tuoreemman materiaalin Satellites soi ylpeän ylväänä ja seuraavana soitettu Special sai kansalta suurta suosiota. Special aloitti keikan ehkä parhaan biisikolmikon, johon kuuluivat raikkaan innostunut The Zookeeper’s Boy sekä monen suomalaisfanin ehdottoman suosikin, Frengers-albumin, upean muhkea 156. Ensimmäiset kyyneleet oli havaitsevinaan useamman keikkavieraan silmäkulmassa.
(Mew Kesärauhan lavalla)
Mainion ”And the Glass Handed Kites” -albumin aloitusbiisikaksikko Circuitry of the Wolf ja Chinaberry tree pyyhkivät nostalgian kyyneleitä rosoisemmalla kitaravyörytyksellä. Becky Jarrettin videovierailun vahvistama eteerisen kaunis Symmetry johdatti jälleen huippuhetkeen, myös And the Glass Handed Kites -albumilta löytyvän biisikaksikon Apocalypso sekä Saviours of the jazz ballet voimin. Kuten todettua, Frengers-albumin biisit saivat yleisöltä toistuvasti suuret reaktiot, ja samoin kävi She spider -hitin kohdalla. Reprise johdatti bändin jo viimeistä rypistystä enteilevälle tauolla.
Bändin jäsenistä huokui jäähyväisten läheisyys mutta myös hyväntuulisuus. Bändi tunsi olonsa selvästi kotoisaksi. Laulaja Jonas Bjerren silmäkulmat kostuivat. Myös kansa antoi suosikilleen runsaasti rakkautta. Tunnelma oli lämmin ja osallistuva. Pienen tauon jälkeen luvassa oli vielä hittiosastoa, mahtipontisesti soinut Snow Brigade, leikkisä I should have been a Tsin-tsi, ehkä suurimman yleisövasteen saanut Am I Wry? No sekä viimeisenä kuultu Comforting souds. Mew jätti festarijäähyväiset iloisella mielellä, uransa huipulla ja vaikuttavan nosteisella biisivalikoimalla. Vaikka Tanskassa soitetuista jäähyväiskeikoista jäi puuttumaan aikataulun vuoksi peräti kuusi biisiä, Turun Linnanpuistossa koettu kokonaisuus oli tyylikäs ja elävä otos bändin tuotannon huippuhetkistä. Ehkä joulukuussa Helsingin jäähyväiskeikalla saadaan kokea Tanskassa soitetun kaltainen 23 biisin setti, mutta sen on jo toinen tarina. Mewin Kesärauhan vierailu antoi faneille vaikuttavat esimerkin siitä musiikillisesta suuruudesta, jota Mew on edustanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Ja voi sitä tunteen määrää, jonka Mew on levyillään (ja keikoillaan) välittänyt.
Kesärauhan keikalla Mew soitti seuraavat biisit:
- Introducing Palace Players
- Satellites
- Special
- The Zookeeper’s Boy
- 156
- Circuitry of the Wolf
- Chinaberry Tree
- The Wake of Your Life
- Symmetry (Becky Jarrett videon välityksellä)
- Apocalypso
- Saviours of Jazz Ballet
- She Spider
- Reprise
- Encore:
- Snow Brigade
- I Should Have Been a Tsin-Tsi (For You)
- Am I Wry? No
- Comforting Sounds
(Foto ja teksti J.A.Kaunisto)
