Svart Recordsin ”mustahuulikiinnitys” Kesä on Helsingin seudulta ponnistava post-punkin ja uuden aallon tuulia haisteleva ryhmä. Bändistä saa osuvan kuvan, kun samaan nippuun laitetaan kotimaisen mustahuulisynkistelyn kingiryhmä Musta Paraati ja takavuosien rock/popryhmä Berlin. Tottahan Shadowplay on myös mainittava. Kiekon alku ei peittele selkeitä polkuja Mustan Paraatin treenikämpälle mutta jatkossa Kesä innostuu kaunosieluisempaan ja osittain popimpaan maalailuun. Juuret ovat post-punkissa ja uudessa aallossa mutta kertosäkeisiin löydetään kaihoisaa kauneutta. Uusromantiikkaa mutta sopivassa määrin myös angstia.
Nuoruusmuistoista ammentava tekstitys antaa kaikkien kukkien kasvaa. Rikkaruohoja on haitaksi asti. Tekotaiteellinen sanailu tavoittaa oikeaa tunnelmaa mutta raja viileyden ja tahattoman koomisuuden välillä on häilyvä. Kesä astuu useamman kerran rajan väärälle puolelle. Onneksi Noitalinna Huraa -tyyliset sanailut jäävät vain viitteiksi. Tekstien raakilemaisuus on harmi sillä musiikin ja soundien osalta Kesä on maanisen kireässä kuosissa. Musta Paraati -hekumointi Se ei sanonut mitään, Über-viileä Tuuli kääntyy ja vimmainen Vahdinvaihto ovat aivan mainiota ajan kuvaa, genrelokeronsa kirkkaita timantteja. Säde löytää muistumia jo moneen suuntaan ja popimpi silaus on kuin syntikkapopiksi sovitettua Donkkarit tai Neljä Ruusua -materiaalia. Sotilaan mieli kuuluu albumin maaniseen synkkyyden palvontaan kun taas Harju seurailee tunteellisempaa uutta aaltoa Ratsian hyväksi osoittamilla linjoilla.
Kesä on musiikillisesti vahvaa mustahuuliretroa mutta lyriikat jättävät paljon hampaan koloon. Kesä-orkesteria voi osittain verrata mainioon Verhot-ryhmään mutta Kesä on selkeästi vimmaisempi ja angstisempi tapaus. Tosin Kesän levittämässä angstissa on sydämellinen pohjavire.
