Rammstein-pomo Till Lindemann järjesti Turun Rockfestin perjantain päänimenä mielipiteitä jakaneen provokatiivisen show’n, josta ei puuttunut paljasta pintaa, takapuolta ja genitaaleja. Alla oleva keikkaraportti Till Lindemannin Rockfestin keikasta on julkaistu aikaisemmin Mesta.netin laajassa raportissa ”Rockfest 2025, perjantain keikkaraportti – Bullet For My Valentine villitsi ja Till Lindemann järjesti törkyshow’n”.
Ja tapahtui perjantaina 13.9. – paikalla Mesta.netin toimesta J.A.Kaunisto:
Päälavan edusta lienee täynnä porukkaa, mietin kiirehtiessäni vastaanottamaan Rammstein-pomon Till Lindemannin keikkaa. Hämmennys oli suuri, kun lavan edustalla oli vain kourallinen porukkaa. Tarkennus, suurempi kourallinen, mutta kuitenkin huomattavan vähän verrattuna Bullet For My Valentinen aiheuttamaan ihmismereen. Ilta oli vienyt mukanaan suuren osan Bullet-kansasta ja lavan edustalla päivysti suurimmaksi osaksi äijiä. Heräsi heti ajatus, aiheuttiko Till Lindemanniin aikaisemmin kohdistuneet väitteet ja syytökset mahdollisista seksuaalirikoksista festarikansassa boikottitoimia? Ennen festivaalia oli myös liikkeellä valitusta, onko Lindemann riittävän suuri nimi suuren rock-festivaalin perjantain päänimeksi. Kovin harva vaivautui paikalle edes ottamaan asiasta selvää. Nimittäin Till Lindemannin ”törkyshow” oli jotain niin yliampuvaa ja paikoin mautonta, ettei moista liene suuren kotimaisen rockfestivaalin lavalla ennen nähty.
Lindemannin bändi koostui pääosin vähäpukeisista nuorista naisista. OK. Jo pelkästään kyseinen yksityiskohta herätti ajatuksen, että nyt provosoidaan ja raskaalla kädellä. Ajatus oli täysin oikea. Kun isolta screeniltä vilkaisi rumpalin paikalla istuvaa ”hahmoa”, kuvio tulevasta keikasta alkoi hahmottua. Rumpupatteriston takana istuvalla henkilöllä oli suuret tekorinnat ja kasvot olivat valmiina sadomasokistiseen toimintaan. Hurja ilmestys jäi kohta vähemmälle huomiolle Lindemannin aloittaessa musiikillisesti pätevän shown. Lindemann oli itse pukeutunut punaiseen kuten myös bändinsä. Ylevän massiivisesti Zunge ja Schweiss -kappaleilla alkanut keikka jyräsi muhkealla ja metallisella soundilla mutta sitten päähuomion saivat visuaaliset provokaatiot. Fat-biisissä Lindemann laulaa ”Call me freaky, call me sick. I like it sticky, I like it big (Fat!)”. Isolle taustascreenille heijastettu materiaali kuvasti viisun lyriikoita – alastomia, isoja, paljaita, seksuaalista toimintaa. Jos biisi itsessään on lyriikoiden osalta arveluttava, Golden shower olisi aikoinaan saanut jäädä kokonaan julkaisematta. Jos termi ”golden shower” on vieras, asian voi googlettaa, mutta juuri sitä oli tarjolla myös biisin aikana nähdyllä screenimateriaalilla. ”Pimppia ja persettä” – lähikuvina ja paljon. Paljasta värkkiä oli tarjolla jättikoossa niin, että varmasti asia tuli selväksi. Lindemannin törkeydet ylittivät selvästi poikamaisen ”tissi, pimppi” -virnistelyn. Festarikansan silmille lyötiin myöhemmin myös miesoletetun paljasta peräaukkoa.
Yhdessä vaiheessa Lindemann innostui heittelemään yleisön joukkoon piirakoita. Bändin naisjäsenet osallistuivat leikkiin, mutta rumpalille oli jätetty ohjelmanumerossa päärooli. Seksikaupan mallinukelta näyttänyt hahmo kaivoi haarovälistään esiin naisen tekovärkin ja sieltä ”verisiä” tamponeita. Yleisö pääsi osalliseksi ohjelmanumerosta rumpalin heittäessä useampia tamponeita kansan joukkoon. Mautonta, ehdottomasti. Teinipoikamaisen hauskaa, no ei hemmetissä.
Fish on -kappaleen aikana päätirehtööri ampui painepyssyllä yleisön joukkoon silakoita! Lindemann myös jalkautui yleisön pariin moikkaamaan festarikansaa. Törkeyksiä nähtiin screenillä myös erityisesti Skills in pills ja Ich hasse kinder -viisujen aikana mutta tajunta oli ylikuormittunut paljaista värkeistä jo aikaisemmin eikä mikään enää hätkäyttänyt.
Musiikillisesti keikka oli kuitenkin päälavan täyttänyt kokonaisuus. Biisikaksikko Altes fleisch ja Allesfresser jyskytti maisemaan kiitettävälla paineella ja painoarvolla. Sport frei oli hengästyttävä mutta kertosäkeen iskupotku toimii. Blut oli kaikessa massiivisessa paisuttelussaan illan parhaita – silkkaa Rammsteinia. Samaa Rammstein-painoarvoa tarjoili mainio Du hast kein Herz. Heroes del Silencio -coveri Entre dos tierras oli sopivan erilainen ja Ich hasse kinder on kerrostalon korkuisen kertosäkeen ansiosta mainio keikan lopetusviisu. Kun viimeisen biisin jälkeen lavalla nähtiin yleisölle kumartavat show’n päätähdet, screeniltä Lindemann tuijotti aivan eri kasvoilla. Poissa oli räyhäkkä kieltä lipova törkyherra, joka vaikuttaa kantavan ylpeydellä törkyilijän maineensa. Rockfestin kansaa tarkasteli kuitenkin hieman liikuttuneen oloinen Till Lindemann, jonka rauhallisuus oli silmiinpistävää. Rooli oli poissa, show ohi? Kuten vanha sanonta kuuluu, se parhaiten nauraa joka on matkalla pankkiin ison rahanipun kanssa.
Loppukommenttina on todettava, että törkeyksistä huolimatta Lindemann ei tehnyt lavalla mitään laitonta. Seksuaalista materiaalia ja paljaita genitaaleja oli runsaasti esillä mutta kyseessä on K18 festivaali. Siitä huolimatta osa visuaalisesta materiaalista oli mautonta ja varmasti joidenkin mielestä loukkaavaa ja häiritsevää. Tapahtuman järjestäjä tai poliisi ei kuitenkaan puuttunut lavalla nähtyyn toimintaan. Loppupeleissä voidaan sanoa, että tahallinen provosointi vietiin juuri niin pitkälle, kuin mahdollista. Lavan isolta screeniltä olisi voinut lävähtää silmille peittelemätön seksiakti – siihen oli kuitenkin vedetty raja. Entä oliko visuaalinen materiaali naisia halventavaa ja esineellistävää – siitä voidaan olla montaa mieltä. Kysymykseen, oliko Till Lindemannin show suuren rockfestivaalin päälavan päänimen arvoinen suoritus, allekirjoittanut toteaa: musiikillisesti kyllä mutta ulkomusiikillinen osa show’ta oli suurelle kansanosalle piirin verran liikaa. Suurfestarin päivän päänimen ei oletettavasti odoteta aiheuttavan kovin laaja mielipahaa.
Pääkuva: Niki Soukkio. Teksti ja yleiskuvat: J.A.Kaunisto
