Waltari-yhtyeen päällikkö Kärtsy Hatakka julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 2010. Levyltä paljastui Kärtsyn rock-henkisempi puoli. Duty Freedom -kiekon seuraaja, aWay, ilmestyi vasta hetki sitten mutta levyn biisit ovat jo vuosien takaa. Pop-rokkia Paramoren tyyliin, Kärtsy osaa hämmentää ja hämmästyttää. Mutta ei kannata vieroksua sanaa ”pop”, sillä rokkiahan Kärtsyn tuore levy on – alusta loppuun. Tuoreiden kuvioiden lisäksi, Mesta.netin haastattelussa Kärtsy lupaa myös jatkoa Waltarin pitkälle uralle.
Moneen genrelokeroon pikavisiittejä tehnyt Kärtsy ei peittele innostustaan Paramoren edustaman tyylisuunnan edustajien suuntaan. Kärtsy kertoo kuunnelleensa muutamia vuosia sitten paljon kyseistä yhtyettä. Siitä se lähti, ”moderni post-rock” tuli tutuksi laajemmallakin skaalalla.
– Diggaan, aika yllättävän paljonkin! Siinä on jotain tuoretta lähestymistapaa perusrokkiin, ei kuullosta tuhannesti purrulta rokkiluulta tyyliin seisari/kasarirokki.
Ennakkopuheissa aWay-kiekon sanottiin sisältävän pophenkistä kitararokkia. Eikö ”pop”-sanan käyttö ole kuitenkin tietyllä tavalla leimaavaa, riskibisnes? Rock-musiikistahan tässä on kyse.
– Rock kuullostaa aina mun korviin paremmalta. Lähinnä vertaan tätä Waltarin tuotoksiin, on tuolla ainakin huomattavasti kevyempää biisiä välissä kuin missään Waltarin levyillä. Mutta joo, en ole koskaan keskittynyt kategorisointeihin. Mulle käy kaikki.
Vaikka levyllä on biisejä useamman vuoden takaa, Kärtsystä riippumattomien syiden johdosta levyn julkaisu on siirtynyt. Kärtsyn mukaan kyseessä olivat ”sikariportaan” ongelmat – lafkoja kaatui ympäriltä samaan tahtiin, kun saatiin diilejä ja julkaisupäiviä sovittua.
Kärtsyn mukaan tuottajan rooli (Mauro Cargano) oli melkoisen suuri. Varsinkin kun oltiin liikkeellä ilman Waltaria, hieman vieraassa genressä. Oli hyvä pitää vierellä ammattitaitoisia, kyseessä olevan genren asiantuntijoita.
– Muutenkin diggaan enemmän kimppatyöskentelystä. Tero-Pekka Virtasen pre production -duuni ennen studioon menoa ansaitsee suuren maininnan. Hän perkasi suuren demomääräni ja poimi sieltä omasta mielestään parhaimmat rallit. Kimpassa muokattiin sovituksia niin et hän oli treeneissä osittain mukana. Biisejä oli alkujaan demottu kaksinkertainen määrä levyn biisimäärään verrattuna, kuten yleensä.
Metallivaikutteet ovat aWay- levyllä vähäisempiä. Kärtsy kertoo kuuntelevansa kotioloissa myös metallia, varsinkin kun Waltari-vaihde iskee päälle.
– Toki silläkin scenellä kiinnostaa tällä hetkellä enemmän tuore metalcore-pohjainen progemetalli. Vanha kasari-speed metal haisee aika museolle tänä päivänä.
Muutenkin musiikkia pitää kuunnella. Uutta ja vanhaa. On mielikuvituksen puutetta väittää kaiken hyvän musiikin tehdyn jo vuosikymmeniä sitten. ”Sky´s The Limit”.
– Aina on ollut ja on tuleva tietty määrä lahjakkaita musiikin tekijöitä, ikuisesti. Viitekehys vain muuttuu…onneksi.
Kärtsy on käyttänyt myös PledgeMusic -palvelua, jonka kautta artistit voivat rahoittaa projektejaan fanien innostukseen pohjautuen. Lantti artistille, levyä tai t-paitaa vastavuoroisesti fanille. Fanit saavat uutta musiikkia, artistit tilaisuuden tehdä työtään.
– Joo ihan mielenkiintoinen kokemus. Diggaan tuollaista eräällä tavalla vanhaa kunnon hippimeininkiä, välitön kontakti artistin ja fanin välillä on alati mielenkiintoista.
Entä Spotify-palvelu – riistäjä vai artistin/muusikon hyvä ystävä?
– Sanoisin ettei kumpikaan. Hyvä promoväline. Siitä en kuitenkaan pääse yli enkä ympäri, että kokonaisvaltaisimman kuunteluelämyksen kuulija saa jos ottaa vinyylin käteen, laittaa levyn lautaselle ja kuuntelee sen luureilla läpi sanoja seuraten. Kokemus vertautuu hyvän kirjan lukemiseen. Spotify heijastaa nykyihmisen hermostuneisuutta – ei kiinnosta perehtyä kunnolla musiikkiin, vaan se soi radiomaisesti taustahälynä, jolloin siitä jää tietysti leijonanosa huomioimatta.
Sinulla on kuulemma Saksan suunnalla sama keikkamyyjä kuin Nightwishilla/Sunrise Avenuella mutta millä argumenteilla Kärtsyn soolokeikkoja myydään? Soitatko myös Waltarin viisuja vai onko soolokeikkojen kohteena paremminkin kevyemman rockin kuluttajat?
– Ehdottomasti muu kuin Waltarin yleisö, pyrin välttämään Waltarin biisien soittamista. Joskus Stage-biisiä tulee vedettyä, se kun on popeinta Waltaria ja harvemmin enää bändin omassa setissä. Mutta eri porukoille ehdottomasti. Se W-jengihän saa tulla sitten Waltarin keikoille.
Olet tehnyt Waltarin kanssa metallioopperaa ja teknoambient-kokeiluja (=Angelit + Waltari), mitä on vielä tekemättä? Kuuluuko Waltari yhä tulevaisuuden suunnitelmiin?
– Melkein kaikki on vielä tekemättä…Toki kuuluu, eikun vaan Waltarin uutta levyä odotellessa.
Kun soitatte Saksassa/Keski-Euroopassa, löytyykö keikkapaikkojen takahuoneista enää suurempia puutteita!
– Heh, tuohon voi sanoa että mitä legendaarisempi mesta, sitä paskemmat bäkkäritilat (esim. Tavastia)
Aina puhutaa bändien/artistien muhkeista ”raidereista”, joilla takahuone täytetään mitä erikoisimmilla hyödykkeillä. Löytyykö Kärtsyn raiderista erikoispyyntöjä jotka voi paljastaa kaikelle kansalle!
– Batteryä. Sillä päästään pitkälle.
(Kärtsyn aWay-albumi Mesta.netin arviossa)
Teksti; J.A.Kaunisto
Foto; Laura Reunanen
