Kohtuukäyttäjän päiväkirja on nimeltään jyväskyläläisen Jimmy Wasted– yhtyeen debyyttialbumi. Parisen vuotta kasassa olleen orkesterin levy julkaistiin tammikuun lopussa. Se sisältää kymmenen kappaletta raskasta suomeksi laulettua metallia. Puhdas laulu vaihtelee suoran huudon kanssa tasaista tahtia mikä toimii alkuun kiitettävästi mutta alkaa pidemmän päälle puuduttaa. Varsinkin kun yhtyeen kappaleissa ei ole tarpeeksi koukkuja saatikka tarttumapintaa. Levyn avaava Hyljättyjen valtakunta groovaa vielä mainiosti mutta jatko on huomattavasti tuskaisempaa.
Jimmy Wastedin musiikkia voisi kuvailla metalcoren, thrash metallin ja perinteisemmän metallin/rockin sekoitukseksi. Pääosa levystä mennään sata lasissa laulaja Jussi Aumasen karjuessa keuhkonsa pihalle. Hetkittäin rauhoitutaan ja Veli deliriumin alun koskettimet jopa yllättävät ennen Kotiteollisuusmaisen junttauksen alkua. Koskettimia, ja saksofonia, kuullaan myös kappaleessa Elinkautinen ihmisyydestä. Niiden käyttö tuo paikoin jazzmaisen svengaavaan kappaleeseen lisäpotkua. Jimmy Wastedilla on hetkensä mutta kokonaisuus jää turhan tasapaksuksi.
Lyriikoissa liikutaan alkoholinkäytön maailmassa kuten levyn nimikin jo enteilee. Itselleni albumin sanoitukset jäivät kovinkin etäisiksi vaikka kuinka koitin niistä innostua. Suomi laulukielenä ei ikävä kyllä kovin hyvin istu tämänkaltaiseen musiikkiin. Toki fiilikselläkin on paljon merkitystä mutta parhaista tunnelmista jäädään tällä albumilla myös sillä osa-alueella. Kohtuukäyttäjän päiväkirjan on julkaissut poikien oman kotikaupungin Secret Entertainment. Levyn kansitaide on tyylikäs mutta väritykseltään turhan tummanpuhuva vaikka tässä totisesta metallista onkin kysymys.
Petri Kipinä
