Ilona Tuomisen dekkari sai alkunsa tosielämän mysteeristä – Kevon kanjonista löytyi ”yhtä aikaa kaunis ja karmiva” tapahtumapaikka

Ilona Tuominen julkaisi toisen rikosromaanin, jonka jännittävä tarina sijoittuu Lapin erämaahan. Hän kertoo seuraavassa muun muassa kirjansa synnystä, tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä tietysti lukuvinkeistään.

Huutoon vastaa kaiku vain -trillerissä kaksi vaellusreissulla olevaa naista katoaa Lapin jylhiin erämaamaisemiin, eikä tunturissa kukaan kuule avunhuutoja. Kun toisen naisen vaikutusvaltainen suku käynnistää laajamittaiset etsinnät, seuraa yllättäviä käänteitä.

Mistä sait idean Utsjoen ruskaimaisemiin sijoittuvaan jännityskudelmaan?

Ilona Tuominen: Alkukipinä Huutoon vastaa kaiku vain -kirjan juoneen löytyi tosielämän mysteeristä eli hollantilaisten Kris Kremersin ja Lisanne Froonin katoamisesta Panaman viidakoihin. Kremers ja Froon lähtivät vaellukselle El Pianista -reitille, mutta eivät koskaan palanneet, ja vaikka heidän jäänteensä lopulta löydettiin, ei vieläkään ole täysin varmaa, mitä viidakossa oikein tapahtui.

Kirjassani kaksi kaverusta, Aamu ja Kiira, lähtevät trooppisen viidakon sijaan vaellukselle Lapin erämaahan. Etsin pitkään sopivaa tapahtumapaikkaa tarinalleni, ainoana ehtona se, ettei alueella saisi olla hyvää matkapuhelinkuuluvuutta. Vaellustarinoita luettuani päädyin Utsjoelle Kevon luonnonpuistoon ja Paistunturin erämaahan. Kun näin kuvan Kevon kanjonista, tiesin löytäneeni täydellisen tapahtumapaikan, yhtä aikaa kauniin ja karmivan.

Kauanko työstit romaania? Kävitkö taustatyötä tehdessä Utsjoella?

Aloin työstää käsikirjoitusta heti sen jälkeen, kun esikoisteokseni Ja jollen sinua saa oli julkaistu. Ensimmäinen versio valmistui noin puolessa vuodessa, minkä jälkeen aloimme työstää tekstiä kustannustoimittajani kanssa. Viimeiset muutokset käsikirjoitukseen tehtiin viime kesänä, ja nyt onkin taas uutta kirjaa tulilla.

En käynyt Utsjoella kirjoitusprosessin aikana, mutta sen myötä haluan ehdottomasti päästä käymään siellä! Minuun iski valtava reissukateus, kun luin vaeltajien blogikirjoituksia ja katselin vaellusvideoita netistä.

Minua ei tosin saa päästää vaeltamaan yhtään minnekään: eksyn taatusti ja sitten minut täytyy tulla pelastamaan helikopterilla suon keskeltä.

Kirjailijan ura on kiehtonut sinua jo lapsesta lähtien, ja olet tehnyt työtä suomentajana. Esikoisteoksesi Ja jollen sinua saa (Bazar) julkaistiin viime vuonna. Oliko toisen kirjan kirjoittaminen vaikeampaa vai helpompaa kuin ensimmäisen? Mitä toinen kirja merkitsee sinulle?

Ensimmäisen kirjan kohdalla haastavinta oli se, että kaikki oli uutta. Aloin muokkaamaan kirjaani täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, enkä tiennyt mitään kustannusprosessin kulusta. Olin onnekas sen suhteen, että kohdalleni osui heti mahtava kustannustoimittaja, jonka kanssa olimme alusta lähtien samalla aaltopituudella. Hyppäsimme esikoisteoksen jälkeen luontevasti seuraavan kimppuun, ja vaikka sanoisin jo ensimmäisen kierroksen olleen melko helppo, teki tuttuus toisesta kierroksesta vielä helpomman.

En pitänyt mitenkään itsestäänselvyytenä, että kirjailijaurani jatkuisi esikoisteoksen jälkeen. Toisen kirjan myötä voin nimenomaan kutsua kirjoittamistani uraksi, joka etenee ja kehittyy.

Mikä on ihanin vaihe kirjan kirjoittamisessa? Entä raastavin?

En ole kummankaan kirjani kohdalla hätkähtänyt kill your darlings -vaihetta, koska luotan siihen, että lopputuloksena on paras mahdollinen versio tarinastani. Se onkin paras hetki, kun viimeisiä korjauksia tehdessäni tajuan, että nyt tämä tarina on juuri sellainen, kun sen kuuluu olla. Tunnen suurta helpotusta, kun voin todeta tehneeni kaiken mahdollisen käsikirjoituksen eteen ja päästää siitä irti. Raastavin vaihe minulle löytyykin kirjoitusprosessin alusta, kun kursin kokoon ensimmäistä käsikirjoitusversiota uudesta tarinasta. Kirjoitan useimmiten tärkeimmät, mielessäni selkeät kohtaukset ensin ja alan sen jälkeen täyttämään niiden väliin jääneitä aukkoja. Että minä inhoan niiden aukkojen täyttämistä.

Millaisia kirjoja haluaisit julkaista tulevaisuudessa? Mitä toivot  saavuttavasi kirjoittajan urallasi? Millainen lukija itse olet? Millaista kirjallisuutta luet vapaa-ajallasi?

Olen lukijana kaikkiruokainen, ja haluaisin myös kirjailijana päästä kokeilemaan monia eri tyylilajeja. Luen yleensä useampaa kirjaa kerrallaan, ja jatkan sitä, joka sillä hetkellä sopii fiiliksiini. Jotkut kirjat ahmin, joitain makustelen monta viikkoa, jopa kuukausia. Olen aika hidas lukija, jään herkästi piirtämään kirjojen tapahtumista ja hahmoista kuvia mieleeni. Siksi varmaan olen aika maalaileva kirjoittajakin.

Minulla ei ole varsinaisesti mitään ulkoisia tavoitteita kirjoittamisen suhteen. Toivon vain saavani kaikki päässäni olevat tarinat kirjaksi asti, ne vähän hullutkin ideat.

Suurin haaveeni elämässä on päästä avaruuteen ja kirjailijana kirjoittaa avaruusseikkailu.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Pidän Gillian Flynnin tunnelmallisista jännäreistä, Teräviä esineitä on yksi lempikirjoistani, samoin klassikkopuolelta Daphne DuMaurierin Rebekka. Olen romantikko, joten Jane Austen iskee aina, hänen kirjoistaan lempparini on Viisasteleva sydän. Kärsivällisille fantasiafaneille suosittelen Tulen ja jään laulua, jonka kahta viimeistä osaa odottelen kuumeisesti.

Kiitos haastattelusta. Kerro vielä, mikä on syksyssä parasta?

Kun saa alkaa pitää villapaitoja! Neuleintoilija minussa herää aina syksyisin henkiin.

Huutoon vastaa kaiku vain on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana, Kuuntele tai lue näyte Elisa Kirja-palvelusta. (Kuva: Erja Laurén)

Ilona Tuominen (s. 1985) on koulutukseltaan englannin ja ranskan kielen opettaja, ja hän on tehnyt työtä myös asiatekstien suomentajana. Tuominen voitti Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun vuonna 2019. Helmikuussa 2021 ilmestynyt trilleri Ja jollen sinua saa on ensimmäinen häneltä julkaistu teos. Tuominen työskentelee opettajana Kaarinassa ja asuu Turussa. Vapaa-ajallaan hän nostattaa hien pintaan potkunyrkkeilytreeneissä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone