Haloo Helsinki ylitti edellisellä albumillaan sukupolvirajat ja Maailma On Tehty Meitä Varten onnistui vakuuttamaan tyttärien lisäksi myös äidit ja isukit. Teflon-pinnotteisesta hipsteriorkesterista kuoriutui mitat täyttävä pop/rock-orkesteri. Vaikka Elli Haloon itsetietoisen venyvä laulutyyli aiheuttaa edelleen närästystä, Haloo Helsingille on jaettava bändin ansaitsema tunnustus. Orkesteri tuottaa tyylikästä ja puseroon tarttuvaa poppisrokkia, jossa teksteissäkin on tarttumapintaa.
Tuore Kiitos Ei Ole Kirosana on astetta flegmaattisempi ja harmaapi kuin edeltäjänsä. Mukaan on kuitenkin osunut häikäisevillä kertosäkeillä operoivia hittiohjuksia. Teksteissä lähes pakonomainen loppusointujen kannoilla hiihtäminen vaikuttaa kaavamaiselta mutta Elli saa myös nappiosumia. Kiekon nimibiisi onnistuu herättämään ajatuksia ja Vihaan kyllästynyt vaikuttaa jopa turhankin syvälliseltä kaiken loppusointuvuodatuksen ja ihmissuhteilun vastavirrassa.
Musiikin osalta Haloo Helsingiltä puuttuu rohkeutta, levyltä odottaisi löytyvän useampia Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan -tyylisiä Suomi-rockin perusharjoitelmia. Kiekon nimibiisin lisäksi Beibi ja Köpis 2012 ovat levyn parasta kolmannesta. Kuussa tuulee on tulevaisuuden näkymistä se ankein ja valitettavin – iskelmällinen Juha Tapio -virsi lainaa pahasti PMMP:tä. Pulp fiction yrittää houkutellä tanssilattialle, turhankin vaativasti – homma menee puristamisen puolelle.
Yllättäen Kiitos Ei Ole Kirosana menettää tehokuuntelussa iskuvoimaansa. Varttuneemman musiikin kuluttajan jatkuvassa testikäytössä Haloo Helsinki väsähti, tiettyjen kappaleiden yli tuli käveltyä yhä uudelleen. Käsillä on hyvä pop/rock-albumi mutta yletön siisteys lyö korville ja tietynlainen ylivarovaisuus vie oman veronsa. Haloo Helsinki livenä ja uusi albumi kuuntelukokemuksena ovat epätasapainossa – riehakas livetunnelma korvautuu levyllä turhankin ”aikuismaisella” soundilla. Suomessa on jo yksi Kaija Koo, Elli Haloo voisi puraista tiukemmin.
