Kotimaisen Graveyard Shiftersin crossover-meteli herätti taannoin mielenkiintoa jo Brainwashed by Moonshine -EP:n muodossa. Kokopitkä albumi High Heels & Broken Bones korottaa entisestään panoksia ja bändin hyväntuulinen metallin ja punk’n’rollin sekametelisoppa toimii pomminvarmasti kuin korillinen keskaria. Monipuolisen riekkuminen tyrkyttää vauhtijalan polttoainetta crust punkista ja hardcoresta Turbonegron kautta korkeaoktaanisen rähinärockin äärelle. Ja Kyynelyökkönen on selkeää surmacorea eli Rytmihäiriötä.
Kiekon nimibiisi ottaa heti jalat alleen eikä kuulija tiedä onko levystä muotoutumassa stadionpunkkia vai surmacorea. Tearvomitor osoittaa bändin olevan kuin alkuaikojen Hellacopterts tykittämässä hardcore-covereita. Graveyard Shifters tasapainoilee ”siistimmän uhon” ja räkä poskella -menon aallokossa. Jos ei mitään muuta niin ainakin Graveyard Shifters on mainiota kalsarikänni-räminää.
Love on the rocks on jo ehkä turhankin siistiä yhteislaulukertsillä operoivaa rock-pullistelua, tosin pianon pimputus toimii aivan mainiosti turboahdetussa kaahausrock-siivusssa Bender. Mutta ero jo mainittuun Kyynelyökköseen on suuri. Kokonaisuudessaan High Heels & Broken Bones on kuin hardcore-ryhmä olisi innostunut mättämään Hellacopters-covereita. Jälki ei ole aivan lokaisinta mahdollista mutta ei näitä viisuja sentään Radio Suomipopilla tai Radio Novassa kuulla. Rehtiä ja vauhdikkaalla asenteella esitettyä punk’n’rollia – ja hien pitää nousta pintaan! Omaperäisyys on hakusessa mutta harvassa ovat kotimaiset bändit, jotka tyrkkäävät ilmoille räväkkää ryminää ilman yletöntä elämäntuskaa ja ranteet auki -rutinaa. Joskus voi pitää vain hauskaa.
