Vuoden 2017 Euroviisut tullaan muistamaan trendikkään tanssipopin vuotena. Useilla viisuartisteilla on myös laulukilpailutaustaa. Toisessa vaakakupissa painavat voimaballadit. Jo vuosia jatkunut etno-ja kansanmusiikkiainesten fuusiointi on jäänyt selvästi vähemmälle. Rockia ja tukevampaa kitaraa kuullaan vain parissa siivussa.
Vuosi 2017 on myös nuorten, upeaäänisten nuorukaisten vuosi. Australian Isaiah ja Bulgariaa edustava Kristian Kostov ovat 17-vuotiaita. Irlannin Brendan Murray on 20-vuotias. Edellä mainitusta kolmikosta Bulgarian Kristian Kostov on nostettu ennakkoarvioissa korkealle. Naisista nuorimman titteliä kantaa Belgian Blanche, joka on myös 17-vuotias.
Kun Kiovan Euroviisujen biisejä ensimmäisen kerran kuunteli Spotifyn kautta, fiilis oli kuin taustalla olisi soinut Kiss, Radio Nova tai YleX. Radioaalloilta tuttu tanssipop ja kevyempi dancejytke sekoittui vain paikoin ”tutulta” viisuhumpalta kuulostavaan biisiainekseen. Vuoden 2017 viisuaines on hyvin tasalaatuista ja toistensa kaltaisia biisejä on joukkossa monia. Belgian ja Norjan viisuehdokkaat voisivat soida vaikka Bassoradion aalloilla. Euroviisulavalla moinen mielleyhtymä ei heti tunnu oikealta. Kevyemmän tanssipopin saralla on suurin tungos. Kyproksen Ruotsista ”lainattu” viisubiisi on mainio, samoin Kreikan Demyn ja Israelin IMRI:n hieman etnohenkisempi bilehumppa.
Etnohenkisemmän materiaalin ehdoton helmi on Unkarin Joci Papai. Myös Moldovan saksofonihumpassa on mainio etnohenkinen taustaviritys.Yllättäen slovarit uppoavat sujuvasti kokonaisuuteen sillä rytmikkäitä viisuja on niin runsaasti. Vanhasta ”tutusta” viisukuvastosta muistuttaa oikeastaan vain Slovenian pateettinen perusviisu On my way sekä Kroatian popin ja oopperan ristisiitos My friend.
Levyllä viisut käydään läpi maiden nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Ratkaisu toimii tällä kertaa kiitettävästi. Materiaalin tasalaatuisuuden johdosta kyseessä on helposti levy, johon voi palata viisujen jälkeen vielä monia kertoja. Heti ensimmäiset 10 biisiä ovat sujuvasti kuunneltavaa radiosoittokamaa. Varsinainen hittikimara on Belgian ja Bulgarian tanssibiittien sekä Valko-Venäjän iloluontoisen hippibändin Navibandin muodostama kolmikko. Myös Sveitsin Timebelle ja Kyproksen Hovig tanssipopittavat niin tehokkaasti, ettei biisin vaihtumista heti edes huomaa. Tanskan Anjan lennokkaasti tulkitsema Where I am ja Viron nostalgiapop Verona toimivat myös aivan mainiosti. Suomen Norma John on virkistävä lähde tanssipopin paineessa. Myös Ison-Britannian Lucie Jones onnistuu Never give up on you -kappaleessa kiitettävästi vaikka itse sävellys ei omaperäisyydellä elvistele.
Toisen levyn alusta löytyy myös mainio hittiputki eli Islanti, Israel ja Italia. Islannin viileä tanssipop ei pärjää Israelin bileet pystyyn -meiningille mutta Italian aurinkoinen poppipala Occidentali’s karma on todellinen helmi. Portugalin herkkä 50-lukulainen laulelma saa levyllä vierelleen nopean tyylinvaihdoksen, sillä heti perään kuullaan joko ihastuttavan pirteä tai ärsyttävyyden ärsytys (näkökannasta riippuen) eli Romanian jodlausta ja räppiä yhdistävä menopala Yodel it! Mukana on myös biisiharvinaisuus eli ”melkein”-euroviisubiisi. Venäjä vetäytyi kisoista poliittisista syistä ja Julia Samoilovan esittämä Flame is burning onkin levyllä bonuksen asemassa. Tosin kyseessä on suhteellisen väritön ja ohut tekele. Levyn viimeisenä kuultava isäntämää Ukrainan Time on kisojen ainoa rokkibiisi – vieläpä kovin kaavamaiselta vaikuttava 90-lukulainen hehkutus. Ennen Ukrainaa kuullaan levyllä Ruotsin mainio ja ammattitaitoinen poppitykki I can’t go on.
Tanssipopin ja laiskemman dancebiitin ystäville Eurovision 2017 -levy toimii kiitettävästi. Onko järkeä, että levyltä löytyy kymmenen suurinpiirtein samalla muotilla tehtyä tanssipop-biisiä – ei ole. Toisaalta sitä samaa löytyy hittilistoilta ympäri palloa. Euroviisujen suhteen omaleimaisuus saa kuitenkin näkyä ja kuulua. Kuten tämän vuoden tunnuslause kuuluu; juhlitaan monimuotoisuutta. Vai onko edellä mainittu jo vanhakantaista ajattelua?
J.A.Kaunisto
