Ere Kokkosen nyt e-kirjana julkaistu elämäkerta sisältää värikkäitä tarinoita: Spede pakeni alastonta naista saunan lauteilta

Yli 30 elokuvaa sekä satoja televisio-ohjelmia ja sarjoja ohjanneen Ere Kokkosen elämäkerta Muisti palalailee pätkittäin julkaistiin vuonna 2007. Nyt muistelmateos on julkaistu myös e-kirjana Otava-kustantamon toimesta.

Vuonna 2008 menehtyneen Ere Kokkosen elämäkerta käy läpi suuren kaistaleen suomalaista viihdehistoriaa. Kokkonen oli usein paikalla, kun jotain mullistavaa tapahtui suomalaisessa viihteessä. Hänet muistetaan erityisesti Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -elokuvista.

Kokkoonen toimi viihdelegenda Pertti ”Spede” Pasasen ”oikeana kätenä”. Kokkonen ja Pasanen tekivät yhteistyötä 1960-luvulta aina Pasasen kuolemaan asti.

Yhteistyön alkaessa Spede oli jo merkittävä viihteentekijä. Kokkosen muistelee olleensa 28-vuotias ja mielestänsä Suomen paras tv-ohjaaja, jonka taitoja tosin kaikki kriitikot eivät vielä tajunneet.

Vajaaseen neljäänkymmeneen vuoteen mahtui paljon ja varsinkin, kun asialla oli kaksi maanisella tavalla toiminutta miestä. Kokkosen mukaan viihteen tekemisen lisäksi heitä yhdistivät myös samanlainen huumorintaju, halu naurattaa ihmisiä, olematon kielitaito, uteliaisuus, pelihimo ja jälleen kerran – kyltymätön kiinnostus naisiin.

”Teimme yhdessä ehkä parisataa tv-ohjelmaa ja lähes 30 pitkää elokuvaa, pelasimme satoja golfkierroksia kymmenillä kentillä, suunnittelimme, kirjoitimme ja toteutimme omannäköisiämme ohjelmia, istuimme joskus kapakoissa, viettelimme yhdessä naisia, mutta – en usko, että kumpikaan tunsi toistaan täydellisesti, en myöskään voi sanoa, että koskaan olisimme olleet ihmisinä kovin läheisiä toisillemme. Molemmat elimme omaa elämäämme, mutta tarvitsimme toisiamme”, Kokkonen kirjoitti elämäkerrassaan.

Kokkonen koki, että ongelma tuossa suhteessa oli ”kumppanuus”. Siirtyessään Speden työpariksi hän menettti oman julkisen identiteettinsä. Hänestä tuli Speden kokopäiväinen kumppani, nimetön tekijä luomassa Spede-ilmiötä. Hän koki kaiken luovan työnsä menevän Speden nimiin. Ei ollut ketään Ere Kokkosta, oli vain Spede ja parhaassakin tapauksessa ”kumppani”.

Pertin kanssa ehdimme aikoinaan asioita selvittää, mutta jotakin jäi puhumatta loppuun. Kuvittelin, että meillä olisi ollut siihen vielä aikaa. Näin ei kuitenkaan ollut.”

”Aluksi se ei haitannut. Pertti oli viihteen nero, voimakastahtoinen ja valovoimainen. Oli itsestään selvää kenen ehdoilla, ideoilla ja nimissä ohjelmia tehtiin, sitä paitsi hän maksoi palkat. Ajan myötä, itsetuntoni lisääntyessä ja työpanokseni kasvaessa aloin kuitenkin protestoida, en halunnut jäädä vain kasvottomaksi ja nimettömäksi ohjaajaksi”. Ristiriitojahan siitä syntyi”, Kokkonen totesi.

Kokkonen toimi urallaan myös viihdepäällikkönä MTV:ssä, taideohjelmien päällikkönä TV1:ssä, itsenäisenä yrittäjänä vaimonsa kanssa, golfkenttäarkkitehtina ja rakentajana, elokuvatuottajana ja teatterinjohtajana.

Aina kuitenkin löysimme taas Pertin kanssa toisemme. Niin oli tähtiin kirjoitettu.”

Kokkosen mukaan Spede ei juuri ryypännyt, eikä myöskään suostunut sairastamaan kovin pitkään. Flunssa kesti ehkä pari tuntia, pikku yskä alle tunnin, hän kertoi kirjassaan.

Spede maine naisten miehenä oli kova, mutta Kokkosen mukaan seksi oli Pasaselle kuitenkin eräänlainen tabu.

Elokuvissamme ei Pertti hyväksynyt lainkaan seksiä tai alastomuutta. Jouduin kerran pienoisen riidan jälkeen leikkaamaan pois Viu-hah hah-tajasta otoksen, jossa hyvin kaukaa kuvattuna näkyi paljas naisen rinta.”

Kokkonen muisteli kirjassaan myös hulvatonsa saunareissua Lepolammella, missä monet Uuno-käsikirjoituksetkin syntyivät.

Legendaarinen toimittaja Knud Möller sattui olemaan Lepolammella ja hänen seurassaan oli ranskalainen nuoripari.

Knud oli huomannut, että saunavarauksemme olivat peräkkäin ja ehdotti, että tulisimme saunomaan jo hänen vuorollaan.”

Knud sanoi, että myös tämä olisi tulossa mukaan ja hetken kuluttua alaston, todella kaunis ja hyvämuotoinen ranskatar ahtautui minun ja Pertin väliin. Knud heitti löylyä, Pertti ponkaisi pystyyn ja sanoi: »Uimaan!», kiirehti ulos saunasta, eikä enää palannut.
Se oli Pertiltä yllättävän ujoa käytöstä, kun ottaa huomioon miten tärkeää osaa naiset meidän kummankin elämässä näyttelivät”,
Kokkonen muisteli.

Pertin yllättävä kuolema 7.9.2001 oli Kokkoselle järkytys. Mies, jonka hän oli uskonut elävän ikuisesti, olikin äkkiä poissa. Alkoi muistelun aika.

Toimittajat soittelivat, lehdet kirjoittivat suurin otsikoin, Pertin hautapaikasta käytiin kiivasta kädenvääntöä ja tuntui, että nyt vasta hän näytti saavan ansaitsemansa arvostuksen. Itse huomasin ajattelevani Perttiä joka päivä, mieleen nousi muistumia kaikesta menneestä, yhteisistä puuhista, hulluista retkistä, riidoista ja sovinnoista. Eilinen oli äkkiä tässä ja nyt, kaikki kerralla, Kokkonen muisteli.

Kursivoivut kohdat ovat kirjasta Muisti palailee pätkittäin. Muistelmat on saatavilla myös e-kirjana. Lue näyte.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone