Laitapuolen hyökkääjä. Ohjaus Aleksi Mäkelä. 1 h 33 min. 2022.
Jääkiekkoa tarkemmin 1990- ja 2000-luvuilla seuranneet muistavat Marko Jantusen taitavana, lahjakkaana ja erinomaisesti luistelleena hyökkääjänä, joka ihastutti erityisesti Ruotsissa ja kotikaupungissaan Lahdessa. Koska hän pelasi valtaosan uransa parhaista vuosista Elitserienissä ja ylsi Leijonien MM-kisajoukkueeseen vain kertaalleen, suuri yleisö muistanee hänet kuitenkin paremmin päihderiippuvuudesta ja siitä seuranneista ongelmista.
Laitapuolen hyökkääjä pohjautuu löyhästi Marko Lempisen kirjoittamaan elämäkertamaan Läpi helvetin – Marko Jantusen tarina (2016). Jo sanojen kaksioismerkityksillä leikittelevät elokuvan nimi ja alaotsikko ”Mies, joka rakasti vauhtia” tiivistävät elokuvan näkökulman, joka on ”Jarnan” suhde päihteisiin.
Ohjaaja Aleksi Mäkelä on tarttunut samankaltaisista ongelmista kärsineiden suomalaisjulkkisten elämään myös mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä kertoneessa Matissa (2006) sekä Kari Tapion vaiheet tiivistäneessä elokuvassa Olen suomalainen (2019).
Laitapuolen hyökkääjän kehitystarina sijoittuu vuoden 2015 Lahteen, jossa Jantunen (Severi Saarinen) pakenee velkojiaan ”Pomoa” (Jorma Tommila) ja Timoa (Tommi Eronen). Rikolliset velanperijät antavat Jarnalle vuorokauden aikaa kuitata huumerahat tai muuten käy huonosti. Miehet tehostavat vähemmän ystävällistä kehotustaan muun muassa erilaisilla aseilla, kuten käsisirkkelillä, valmiiksi kaivetulla haudalla ja läheisiin kohdistuvilla uhkauksilla.
Jantusen epätoivoiseen ja houreiseen kujanjuoksuun tiivistyy hänen syvin aallonpohjansa, jossa kaikki arvot ja mitalit ovat myytävänä, mikäli vaakakupin toisessa päässä on tarjolla seuraava huumeannos. Lopulta seinä tulee vastaan niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Takaumien käydään läpi Jantusen kiekkouran ja siviilielämän suurimpia onnenhetkiä ja rajuimpia pettymyksiä. Päihteet kulkevat mukana koko ajan, ja pikkuhiljaa ne alkavat muuttua Jantuselle jääkiekkoa tärkeämmiksi. Kiekkotähti käyttää rahaa huolettomasti juhlimiseen ja nauttii saamastaan huomiosta tavalla, jota on vaikea sovittaa perhe-elämään ja ammattilaisurheiluun. Seurauksena on perheriitoja sekä väliin jääneitä tai krapulaisia harjoituksia. Hurjimmassa kohtauksessa Jantunen selviää humalastaan taksin takapenkillä matkalla otteluun lihapiirakan ja maidon voimalla – ja tekee lopulta hurjat tehot.
Laitapuolen hyökkääjä kuvaa, mitä päihderiippuvuus voi tehdä persoonalle, ihmissuhteille ja työlle, mutta jääkiekosta se ei kerro juuri mitään. Vastaavasti Jantusen raitistuminen ja uusi elämä päihdetyöntekijänä on jätetty lopputeksteihin. Se on sääli, sillä kyseessä on hänen urheilusaavutuksiaankin merkittävämmästä ja kovemmasta suorituksesta.
Severi Saarinen tekee hienon pääosan ja on uskottava niin fyysisesti huippukuntoisena urheilijana kuin elämänhallintansa täysin menettäneenä kodittomana nistinä. Roolin kaksijakoisuus on niin hurja, että voisi miltei sanoa Saarisen tekevän kaksoisroolin.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa
Säälittävä juoppo ja nisti.