Belfast (2021). Ohjaus: Kenneth Branagh.
Pandemian kurimus on monilta osin painunut taka-alalle, mutta yhtenä sen vähemmän ikävänä seurauksena Kenneth Branaghilta saapui kaksi ohjausta ensin Suomen elokuvateatterilevitykseen ja sitten suoratoistoon miltei samaan aikaan. Kuolema Niilillä jatkoi hänen Idän pikajunan arvoituksen (2017) aloittamaa päivitystään Hercule Poirot’n kuuluisimmista tapauksista. Belfast on elokuvana jotain aivan muuta.
1960-luvun Belfastin kotikatu on Buddylle (Jude Hill) lähes koko maailma, sillä sen varrella asuvat lähisuku ja ystävät. Idylli saa säröjä, kun katolisia perheitä ryhdytään painostamaan uhkailemalla ja suoralla väkivallalla. Lopulta uskonnollis-poliittiset jännitteet eskaloituvat tavalla, jota rauhoittamaan tarvitaan kansallinen armeija.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Buddylla lämmin suhde isovanhempiinsa, joita näyttelevät ansiokkaasti Judi Dench ja Ciarán Hinds. Isä (Jamie Dornan) käy töissä Lontoossa, ja äiti (Caitríona Balfe) pyörittää hänen poissa ollessaan kotiarkea parhaansa mukaan yrittäen pitää poikansa kaukana kolttosista. Vanhemmat pyrkivät pysyttelemään erillään kirkkokuntiin jakautuneen konfliktin ulkopuolella, mutta lopulta passiivisuuskin tulkitaan vihollisuudeksi.
Kenneth Branagh syntyi Belfastissa protestanttiseen perheeseen, joten lapsen näkökulma Pohjois-Irlannin levottomuuksiin on omakohtainen ja uskottava. Buddyn elämässä keskeisintä ovat läheiset ihmiset, leikit ja elokuvat, kun taas uskonnollisten leirien vihanpito jää etäiseksi ja käsittämättömäksi. Ensirakkaus katolilaiseen tyttöön alleviivaa jaottelun keinotekoisuutta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Belfast on rakkaudentunnustus paitsi lapsuuden kotikaupungille ja sen tiiviille yhteisöllisyydelle myös elokuvalle ja teatterille, joiden voimaa korostetaan sytyttämällä mustavalkoinen maailma väreihin. Elokuvat tarjoavat Buddylle tavan paeta todellisuutta mutta myös hahmottaa sitä, kun väkivaltaisuudet muuttuvat hänen mielessään kuin kohtauksiksi westerneistä.
Oman belfastilaisen lisänsä tuo kaupungissa syntyneen Van Morrisonin soundtrack, joka sisältää myös elokuvaa varta vasten sävelletyn kappaleen ”Down To Joy”.
J. K. Silvennoinen