Eeva Louko kirjoitti upean vastaanoton saanutta esikoisdekkariaan vuosia – ”jännitin paljon, että kiinnostaako se edes ketään”

Eeva Loukon esikoisromaani Onnellisten saari on saanut hienon vastaanoton. Vuosia työstetty kirja käynnistää kokonaisen dekkarisarjan.

Eeva Loukon esikoisdekkari Onnellisten saari on saanut loistavia arvosanoja ja noussut muun muassa Elisa Kirjassa myydyimpien e-kirjojen joukkoon. Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti, että ”tämä debytantti on rakentanut monisyisen, taitavan, yllättävän ja siten vallan viihdyttävän kuvion, joka kertoo lahjakkuudesta juuri tähän kirjallisuudenlajiin.”

Louko hämmentyneen iloinen saamastaan palautteesta.

”Olen iloinen, että ihmiset ovat löytäneet kirjan ja antaneet positiivista palautetta. Kirjassa on kuulemma samaistumispintaa, mutta kuitenkin siinä on riittävästi jännittävän dekkarin aineksia”, hän toteaa.

Onnellisten saaressa pitkään ulkomailla asunut kolmekymppinen Ronja palaa kotikulmilleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löytyy murhattuna merenrannasta. Toisin kuin useimmissa dekkaritarinoissa murhattu on keski-ikäinen mies ja murhaa tutkii nuorehko nainen.

Louko on iloinen siitä, että monet lukijat ovat ymmärtäneet kirjan pointin. Kyseessä ei ole pelkkä geneerinen tarina, vaan mukana on myös naisen näkökulma.

Onnellisten saaren kirjoitusprosessi kesti vuosia. Se käynnistyi surun keskellä vuonna 2015, kun Loukon isä kuoli äkillisesti.

”Olin halunnut kirjoittaa koko elämäni kirjoja, mutta ajattelin aina, etten ole tarpeeksi hyvä. Isän kuoleman myötä totesin, että elämä voi olla ohi hetkessä ja että nyt se kirja on pakko tehdä, oli se sitten hyvä tai huono.”

Onnellisten saaren tarina lähti rullaamaan kuin itsestään.

”Aloin ratkoa omassa päässäni, että mitä tapahtuu ja kuka on murhaaja. Vaikka tarina eli matkan varrella, niin alkuperäinen idea aikuisten Neiti etsivä -tyylisestä kirjasta pysyi samana.”

Juonen kannalta käänteentekevä hetki koitti eräänä syysiltana, kun Louko oli ulkoiluttamassa perheen labradorinnoutajaa. Koira veti ja räntä piiskasi kasvoille. Myräkän keskellä Louko pohti dekkarinsa tarinaa. Hän tuijotti pimeään mereen ja totesi, että tuolta löytyy ruumis.

Jännitystarina syttyi elämään ja tekstiä alkoi tulla. Louko selvitti Lauttasaaren historiaa ja tutki tapahtumapaikkoja.

Hän kirjoitti ruuhkavuosien keskellä, useimmiten iltaisin ja öisin. Välillä hän oli hoitovapaalla, välillä hän otti kirjoitusvapaata töistä. Vuosia kestänyt kirjoitusurakka oli pitkä ja opettavainen. Eikä mitään takeita ollut siitä, että mikään taho julkaisisi kirjan.

”Minulla ei tullut kertaakaan sellaista oloa, että mihin kummaan olen ryhtynyt. Kirjoittaminen oli joka kerta yhtä ihanaa. Toki välillä väsytti paljon, mutta jaksoin aina innostua uudestaan. Minulla oli tarve kertoa tämä tarina, vaikka se päätyisi pöytälaatikkoon.”

Kun Louko sai käsikirjoituksen valmiiksi, Otava tarttui siihen ja teki kustannussopimuksen.Loukon odotukset eivät olleet korkealla. Kirjan tullessa julki hän ajatteli, että kunhan nyt edes joku ostaisi sen.

”Kirjoitin kirjaa omassa pienessä kammiossani yön pimeydessä. Se on ollut minun vauvani ja nyt se sitten lähti maailmalle. Jännitin todella paljon, että miten ihmiset ottavat kirjan vastaan ja että kiinnostaako se edes ketään.”

Loukoa ovat aina kiinnostaneet dekkarit, jännitys ja kauhu sekä tosielämän rikokset ja katoamiset. Louko on saanut lukuvinkkejä kuusi vuotta vanhemmalta isosiskoltaan, joka on innokas dekkarien lukija.

”Dekkareissa kiehtoo se, että niiden parissa voi pelätä turvallisesti ja yrittää ratkoa rikoksia, olla oman elämänsä etsivä. Luin alakouluikäisenä Noidan käsikirjaa. Minua pelotti niin paljon, että menin sängyn alle piiloon. Se oli todella ikimuistoinen kokemus”, hän naurahtaa.

Louko kirjoittaa parhaillaan jatkoa esikoisromaanilleen. Sen julkaisuajasta ei ole tietoa.

”Kirjoittaminen jatkuu tiiviinä. En tiedä miten pitkä sarjasta on tulossa. Seuraava kirja on aika vahvasti mielessä. Ei tässä kauheasti ehdi patsastelemaan. Pitää käynnistää uusi rykäys.”

Eeva Louko

Vuonna 1982 syntynyt viestinnän ammattilainen, rikosromaanien suurkuluttaja, harrastelijasaksofonisti ja esikoiskirjailija. Hän asuu perheensä kanssa Espoossa.

Viimeisimmät kirjat

”Kuuntelin viimeksi Teemu Keskisarjan Kyllikki Saari -kirjan. Se oli todella kiinnostava ja myös lukija oli älyttömän hyvä. Toivottavasti hän kirjoittaisi Bodomjärven surmista vastaavanlaisen kirjan. Lukisin sen heti. Ennen Keskisarjan kirjaa luin Maanalaisen rautatien, joka oli syystäkin Pulizer-voittaja. Aivan mieletöntä tekstiä!”

Lukutottomuksista

”Rakastan kirjaa itsessään esineenä, mutta viime aikoina olen löytänyt sen rinnalle äänikirjan. Olen äänikirjojen suhteen myöhäisherännäinen, mutta olen harjoitellut niiden käyttöä. Aloitin podcasteilla. Sen jälkeen kuuntelin muun muassa Draculasta kertovan tietokirjan. Aion ottaa äänikirjan rutiiniksi.”

Onnellisten saari on saatavilla Mimosa Willamon lukemana äänikirjana (kuuntele näyte) sekä e-kirjana (lue näyte). Kirja sisältyy myös Elisa Kirja -kuukausitilaukseen, jolla nautit ääni- ja e-kirjoista rajattomasti niin paljon kuin haluat.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone