Vuonna 1980 perustettu Depcehe Mode kunnioittaa synkistelevän syntikkapopin juuriaan uudella albumillaan ”Memento Mori.
Kyseessä on yhtyeen 15. studioalbumi – vahvin albuminäyttö 2000-luvulla. Muodollisesti pätevänä aika ja vuodet saattavat jopa nostaa Memento Morin lähelle klassikkostatusta.
Kaksikko Martin Gore–Dave Gahan kääntää katseen sisäänpäin, ja osittain menneisyyteen vilkuiluun antaa aihetta perustajajäsenen Andy Fletcherin kuolema noin vuosi sitten.
Depeche Mode on selvästi synkempi, tiiviimpi kokonaisuus kuin vuosiin.
Soundista löytyy ilmiselviä viitteitä bändin ensimmäisiin albumeihin, ja riisutumpi ulosanti tukee retroilevaa näkemystä. Dave Gahanin äänessä on goottia – mies vaikuttaa new wave- syntikkagenren Nick Cavelta.
Memento Mori iskee nostalgiapiikillä vanhojen Depeche Mode -fanien sydämiin. Tämä ei ole tarttuvinta Depeche Modea, mutta bändin uran aikajanalla Memento Mori asettuu selkeästi elinvoimaisimmalle puoliskolle. Depeche Mode vaikuttaa tekevän uudella albumilla testamenttia. Jos asia on niin, loppu on menestyksekäs ja voimallinen. Lopun hetkellä kaikki kääntyy jälleen alkuun.
Kuten bändi on aikoinaan laulanut:
”But I think that God’s
Got a sick sense of humor
And when I die
I expect to find Him laughing”
