Boulevard. Ohjaus Dito Montiel. PO: Robin Williams, Kathy Baker, Bob Odenkirk. 88 min. K-12. 2014.
Dito Montiel sai aikoinaan nostetta ohjaajan uralleen elokuvallaan Queens – kovat korttelit. Leffa palkittiin mm. Venetsian elokuvajuhlilla ja Sundancen festivaaleilla. Montielin ohjaustöiden listalta löytyvät myös nimikkeet kuten Fightning, The Son of No Nne ja Empire State. Montielin viime vuonna ilmestynyt Boulevard on kaukana ohjaajan harrastamasta toimintadraamasta. Carousel on pienimuotoinen ja vähäeleinen tutkielma elämän suurista valinnoista – koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä täyskäännöstä. Tavoitella ja elää elämää, jonka tuntee sisimmässään oikeaksi. Poikkeukselliseksi elokuvan tekee pääosassa nähtävä Robin Williams. Kyseessä on viimeinen elokuva, jossa Williams nähtiin draamaroolissa. Robin Williamsin elämä päättyi oman käden kautta 11.8.2014.
Boulevard on selkeästi yhden miehen elokuva ja se mies on juuri Robin Williams. Ohjaajalla on ollut visio, jonka toteuttajaksi Williams on oiva valinta. Valitettavasti näyttelijä ei ollut enää terävimmillään. Montielin mielessä on varmaan ollut One Hour Foto -elokuvan kaltainen pysäyttävä vähäeleisyys mutta Williamsin tunnerekisteristä ääripäät ovat jo tylsistyneet. Siitä huolimatta näyttelijän roolisuoritus on vakuuttava. Ja miksi ei, onhan roolihahmon taustalla masennusta ja elämän ristiriitaisuuksia – suuria salaisuuksia. Williams eli tuolloin vastaavaa todellisuutta omassa elämässään.
Rutiininomaista pankkityötä tunnollisesti tekevällä Nolanilla (Williams) on vaiettu salaisuus – hän ei ole koskaan uskaltanut astua ulos kaapista. Hänellä on vaimo (Kathy Baker), joka tietää suhteen olevan vinossa. Nolanin kadulta löytämä ’toyboy’ antaa kuusikymppiselle päähenkilölle sytykkeen repäistä auki ahdistavan kaapin ovia. Tuntea rakkautta oikealla tavalla. Tosin maksettu rakkaus on aina yksipuolinen kulkusuunta. Peruuttamaton prosessi on kuitenkin käynnissä.
Williamsin alistunut hiljaisuus on tehokasta. Näyttelijän silmissä välähtävä valo maksetun ystävänsä seurassa on vaikuttavaa. Williamsin tunneskaalan ääripäistä ei kuitenkaan irtoa riittävästi voltteja. Varsinkin pari nolosti kompuroivaa huumorihetkeä ovat suorastaan vaivaannuttavia. Kathy Bakerin ilmeikäs tulkinta kärsivänä vaimona on loistosuoritus. Myös Bob Odenkirk tuo elokuvaan vahvaa läsnäoloa. Ohjauksessa luotetaan Williamsin vetovoimaan. Kamera rakastaa miehen vakavia kasvoja. Pienieleisyys ja hiljaisuus on hyve. Loppupeleissä vaikeasta aiheesta ei saada puristettua irti surumielistä yksilötarinaa suurempaa kannanottoa. Parhaassa iskussaan Williams olisi saattanut nostaa elokuvan pikkuklassikoksi. Nyt katsojalle jää ristiriitainen ilo seurata suuren mestarin jäähyväisssuoritusta. Juoni jää lopulta sivuseikaksi.
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
