Tuuli nousee. Ohjaus: Hayao Miyazaki. 126 min.
Animen metarin Hayao Miyazakin Tuuli nousee kertoo japanilaisen lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshin (1903–1982) elämäntarinan.
Rakkaus, lentäminen ja unelmointi ovat tuttuja Miyazakin aiemmista elokuvista, mutta pohjautuminen todelliseen historialliseen henkilöön on uutta.
Mutta vaikka Horikoshi ja ja hänen mentorinsa kreivi Caproni olivat myös tosielämässä lentokonesuunnittelijoita, ei Tuuli nousee ole elämäkertaelokuva tai edes kovin realistinen kuvaus aiheesta. Pikemminkin se on kuin kaunis uni intohimosta, lahjakkuudesta ja unelmoinnin voimasta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Horikoshi kuvataan työlleen omistautuneena naiivi haaveilijana, jonka uralle sota toimii ponnahduslautana mutta joka kokee politiikan luovuuttaan rajoittavana tekijänä. Sotateknisiä seikkoja enemmän häntä kiinnostaa lentokoneiden kauneus fyysisinä objekteina. Suunnittelijana hän on kuin taiteilija, joka siirtyy akateemisista rajoituksista kohti luovempia ja rajoja rikkovia ratkaisuja, insinööritaidon avantgardea.
Horikoshin elämänvaiheiden kanssa rinnan kulkeva lentokoneiden evoluutio kuvataan tavalla, jossa teknologisten innovaatioiden ja kone-estetiikan ihannointi lähentelee Italian futurismin henkeä mutta pasifistisemmin sävytettynä.
Paul Valéryn säkeet “Tuuli nousee – on uskallettava elää” ja tuulenpuuskat toistuvat läpi elokuvan tavalla, jossa puhuri on enemmän kuin pelkkä kivettynyt vertauskuva.
Hayao Miyazaki on uhkaillut selännemäisesti useaan otteeseen jäävänsä eläkkeelle. Niin hän teki myös Tuuli nousee -elokuvan kohdalla, jonka oli tarkoitus jäädä hänen viimeisekseen. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka kyseessä olisikin ollut komea hyvästijättö.
J. K. Silvennoinen