Netflixin uutuussarja Hirviö: Ed Geinin tarina kertoo kammottavan tosipohjaisen tarina, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Mesta.netin J.A. Kaunisto katsoi syksyn kohusarjan.
Ryan Murphyn ja Ian Brennanin luoma Monster-sarja on nostanut esille sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerin, Menendezin veljekset ja kolmannella kaudella tarkastelun alle otetaan Psyko ja Texasin moottorisahamurhat -elokuvien avulla populaariviihteen suurten myyttien joukkoon noussut sarjamurhaaja Ed Gein.
Netflixin ohjelmistossa nähtävä Hirviö: Ed Geinin tarina (Monster: Ed Gein story) on järkyttävä ja karmea tarina nekrofiilistä sarjamurjaajasta, joka piti muumioitunutta äitiään makuuhuoneessa, silppoi, tappoi, kaivoi kuolleita haudasta ja valmisti uhriensa nahasta itselleen naamioita, tarvekaluja sekä päälleen puettavan ”naisen ihon”. Hirviö: Ed Geinin tarina on myös ongelmallista katsottavaa, monestakin syystä.
Ed Geinin suorittamista kauheuksista ei voi kertoa ilman, että lyödään katsojan kasvoille jossain määrin järkyttävää ja tylyä kuva-aineistoa. Kyseisestä lähtökohdasta Netflixin sarja onnistuu kiitettävästi. Ongelmaksi muodostuu sarjan kohderyhmä, sillä corekuvasto on riittävän rujoa karkottamaan tavallisen draamankatsojan kauas pois. Toisaalta, vannoutuneen kauhu-ja corefanin silmiin meno on usein sievistelyä. Kun vaakakuppiin lisätään muutamat tahallisen epämiellyttävät ja pitkitetyt seksikohtaukset, varsinkin ruumiin kanssa, rima nousee vielä ylemmäs. Sarjan kuvasto alkaa nopeasti vaikuttamaan tarkoitukselliselta eksploitaatiolta, vaikka sivulauseissa sarjan tekijät heristelevät sormea populaarikulttuurin toimijoille, jotka tekivät Ed Geinin tarinasta ihmissusien ja vampyyrien jatkeeksi ihmisverta olevan leffahirviön.
Ed Geinin hirmutekojen rinnalla seurataan mm. Alfred Hitchcockia sorvaamassa Psyko-elokuvaa, johon elokuvaohjaaja otti mukaan osia Ed Geinin tarinasta. Sarjassa ääneen pääsee omana hahmonaan myös Psykossa pääosaa esittänyt Anthony Perkins. Vaikka Hitchcock lainasi Psykoon lähinnä Ed Geinin ja hänen äitinsä symbioottisen mutta alistavan suhteen, sarjassa Hitchcock nostetaan pääpahikseksi viihdeteollisuuden edustajana, joka toi pahamaineisen sarjamurhaajan kotisohville. Allekirjoittaneen kohdalla sarjan tekijät sortuvat pahasti mauttomuuteen toistamalla Psykon kuuluisan suihkukohtauksen – tällä kertaa puukko kädessä heiluu Ed Gain! Edellistä enemmän ”sarjamurhaajakiimaa” esitetään Tobe Hooperin toimissa miehen ottaessa pienen palan Ed Geinin tarinasta Texasin moottorisahamurhat -elokuvien jatkumoonsa. Sarja nostaa loppua kohden Ed Geinin jonkinlaiseen messiaaniseen asemaan ”sarjamurhaajayhteisössä”, jossa Gein harmaana ja viisaana ottaa vastaan kirjeitä hirmutekojaan ihailevilta sarjamurhaajilta ja Ed Gein auttaa jopa FBI:ta nappaamaan sarjamurhaaja Ted Bundyn.
Suurin ongelma sarjassa on mukana olevat elementit, jotka eivät suurella todennäköisyydellä pidä paikkaansa. Geinistä on tehty suurempi ja mediaseksikkäämpi hirviö, kuin mitä mies todellisuudessa oli. Ei ole todisteita, että Gein olisi ollut nekrofiili. Sarjassa Gein myös tappaa niin talossa kuin puutarhassa – todellisuudessa ”varmistettuja” tappoja oli vain pari. Skitsofrenian johdosta todellista tilannekuvaa ei koskaan saatu. Sarjassa selitellään Geinin pukeutumista naisen nahkoihin myös eri tavalla, mitä historia kertoo asiasta. Geinin omien sanojen mukaan naiseksi pukeutuminen liittyi hänen äitiinsä.
Sarjassa Geinin mystinen tyttöystävä esittelee Geinille natsien keskitysleirien ruumiskasat ja pulp-lehdistä Gein bongaa esikuvakseen natsihirviö Ilse Kochin, joka Buchenwaldin keskitysleirillä suoritti omavaltaisia hirveitä tekojaan. Sarjassa Ed Geinin sairas mieli tuottaa runsaasti kohtauksia liittyen Ilse Kochin toimiin Toisen maailmansodan aikana, ja Gein jopa ottaa yhteyttä vankilassa viruvaan Kochiin. Lopulta sarjan tekijät antavat erikoisen selityksen Geinin tyttöystävälle, jolla tuntuu olevan turhankin samankaltaiset vääristyneet kiinnostuksen kohteet kuin päähenkilöllä. Natsikohtaukset ovat kuitenkin Hitchcock-pätkineen sivupolkuja, jotka joko ärsyttävät joitakin katsojia, tai sitten ne tuntuvat turhanpäiväisiltä.
Nimiroolia esittää Sons of Anarchy -sarjasta tuttu Charlie Hunnam. Mies on ujona ja vetäytyvänä sekä kilttinä hahmona vakuuttava mutta loppua kohden hahmon avulla tehdään liiallista hirmutekojen valkopesua. Sarjan alun enemmän kuin varttihullusta, ja äitinsä sanoin ”sinua ei voi rakastaa kukaan muu kuin äitisi” -reppanasta kasvaa sarjan tekijöiden ansiosta väärinymmärretty älykkö, joka vääryydellä on tuomittu loppuiäkseen laitokseen. Geinin tiukkaakin vanhoillisempaa äitiä esittää Laurie Metcalf, jonka muuten mainio olemus kärsii turhankin ennalta-arvattavasta kuvastosta.
Hirviö: Ed Geinin tarina on ottanut ohjenuorakseen heristellä sormea viihdeteollisuuden pyrkimykselle tehdä rahaa surkeilla ihmiskohtaloilla. Samalla sarja sortuu itse samaan sudenkuoppaan. Hirviö: Ed Geinin tarina on parhaimmillaan vaikuttavaa ja hätkähdyttävää katsottavaa, mutta tehokerrointa pudottavat lukuisat sivupolut ja sensaatiohakuisilta tuntuvat painotukset.
Hirviö: Ed Geinin tarina on katsottavissa Netflixissä, joka on saatavilla myös Elisa Viihteestä.
