The Batman (2022). Ohjaus: Matt Reeves.
Vuodesta 2014 suunnitteilla olleen The Batmanin piti alun perin olla Ben Affleckin näytös, sillä häntä kaavailtiin vastaamaan niin sen käsikirjoituksesta, ohjauksesta kuin pääroolista. Tämän version käsikirjoitus ei koskaan valmistunut, ja Afflecin vetäydyttyä lopulta hankkeesta ohjaajaksi kiinnitettiin Matt Reeves ja lepakkomiehen asu puettiin Robert Pattinsonille.
The Batman sijoittuu ajanjaksoon, jona Bruce Wayne (Pattinson) on toiminut Batmanina vasta pari vuotta. Yhteistyö James Gordonin (Jeffrey Wright) kanssa on kuitenkin jo alkanut ja lepakkovalo suunnattu Gothamin öiselle taivaalle.
Jo Christopher Nolan riisui trilogiassaan Batmanin huumorista ja vei kerrontaa kohti realistista rikosdraamaa. Samalla Batmanin puku ja laitteet saivat funktionaalisemman merkityksen miljardöörin henkilökohtaisen sodan asevarusteluna.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Matt Reeves laskeutuu niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti syvemmälle lepakkoluolan pimeyteen, ja Pattinsonin esittämä Wayne vaikuttaa välttelevän auringonvaloa yhtä neuroottisesti kuin Twilightin vampyyrit. Myös Gotham City esitetään rujona, synkkänä ja sateisena loukkona, jossa suosituimmat kansanhuvit ovat korruptio, ryöstely ja väkivalta.
Batmanin vempaimet ovat alkeellisia, ja Batmobilekin on mustaksi maalatun panssarivaunun sijaan vain hieman modifioitu 60-luvun Dodge Charger. Samalla korostuu Batmanin asema DC-universumin parhaana salapoliisina, joka vakoilee epäiltyjä, tutkii rikospaikkoja ja jolle päättelykyky on nyrkkejä ja estetisoituja välineitä tärkeämpi ase taistelussa rikollisuutta vastaan.
Vaikka Wayne on vasta aloittanut toimintansa Batmanina, yöllisten retkien jättämät henkiset ja fyysiset jäljet näkyvät. Hän on kuin ikuiseen murrosikään jämähtänyt, masentunut ja erakoitunut emogootti, jota äidin roolin ottanut Alfred (Andy Serkis) maanittelee syömään ja käymään edes joskus suihkussa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tarinan lähtökohdat ovat luonnollisesti sarjakuvissa, etenkin The Long Halloweenissa sekä Year Onessa ja Year Twossa. Sen tunnelman, visuaalisuuden ja henkilöhahmojen kuvauksessa on helppo nähdä myös elokuvallisia esikuvia.
Supervoimattoman etsivän toivottomalta tuntuva yksinäinen ristiretki alamaailmaa vastaan muistuttaa estetiikaltaan ja asetelmiltaan enemmän 1970-luvun kyynisiä amerikkalaisia rikoselokuvia, kuten Chinatownia tai Kovaotteisia miehiä, kuin perinteistä supersankarielokuvaa.
Myös David Fincherin sarjamurhaajaelokuvien Seitsemän ja Zodiacin vaikutteet näkyvät lujasti; Pääkonnaksi nouseva Arvuuttaja (Paul Dano) ei ole karnevalisoitu karikatyyri vaan lähempänä populaarikulttuurin älykästä ja eksentristä psykopaattia.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Samankaltainen sarjakuvista etäännytetty inhimillistäminen elää muissakin tutuissa rikollisissa, jotka Batmanin tavoin ovat pääosin uransa alussa. Heistä katsojalle esitellään Carmine Falcone (John Turturro), Kissanainen (Zoë Kravitz), Pingviini (Colin Farrell) sekä välähdys Jokerista, jonka varsinainen valkokangasaika jää jatko-osaan.
Batman on aiemminkin käyttänyt herättämäänsä pelkoa hyödykseen. Mutta nyt näemme viittaritarin, joka myös niin sanotusti siviilissä vaikuttaa mielenvikaiselta ja oudolta – eli samalta kuin rikolliset, joita hän Arkhamin mielisairaalan toimittaa.
Waynen perinteinen kaksoisrooli ja sen tuottama jännite jää puuttumaan, sillä hän ei ole kiinnostunut bisneksistään, eikä esiinny edes näön vuoksi julkisuudessa tai seurapiirien cocktailkutsuilla. Kenties Reeves ei virittelekään Batmanin syntytarinaa vaan kertomusta siitä, miten Batman löysi Bruce Waynen valeasun.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa.
