Kaikkien aikojen rokkielokuvan This Is Spinal Tapin 40 vuotta odotettu jatko-osa Spinal Tap II: The End Continues on saapunut kotisohvilla katsottavaksi.
Rob Rainerin vuonna 1984 ohjaama This Is Spinal Tap – Hei me rokataan! on kulttimainetta nauttiva mokumentti tai pseudodokumentti, joka leikitteli kuvitteellisen dokumentin käsitteellä vuosia ennen varsinaisen mokumenttiboomin alkua. Kuvitteellisen Spinal Tap -orkesterin toilailut upposivat kansaan niin perusteellisesti, että vitsistä tuli myöhemmin ihan oikea esiintyvä bändi. Kulttimaineen arvoa nostaa elokuvan suosio ”oikeiden” rokkareiden keskuudessa, eli jotain on tehty oikein, jos maailmaa kiertäneet rokkityypit löytävät elokuvan tapahtumista tai henkilöhahmoista selkeitä yhtymäkohtia todelliseen rock’n’roll -elämään.
Jatko-osa Spinal Tap II: The End Continues jatkaa samalla ydinryhmällä ja Rob Rainerin ohjauksessa. Sopimusteknisistä syistä Spinal Tapin on tehtävä vielä yksi jäähyväiskeikka – vaikka tyypit eivät ole puhuneet toistensa kanssa 15 vuoteen. Elokuvan aluksi bändin jäsenet saatetaan jälleen yhteen ja etsitään uusi rumpali. Sitten treenataan ja suunnitellaan show’ta ja lopuksi soitetaan viimeinen keikka. Piste. Kyseessä on bändidokumentti – siis mokumentti, joten katsoja tietää mitä on tulossa. Eli sekopäisiä juttuja, älyvapaata sanailua ja outoja sattumuksia keikkailevan muusikon arjesta. Uudempi Spinal Tap lainailee vanhoja vitsejään, joka on välillä ärstyttävää ja näköalatonta. Uusiakin älynväläyksiä syntyy, vaikka Spinal Tap II: The End Continues ei ole mikään kuoliaaksinaurattaja – ennemminkin hymähdellään hyväntuulisesti ja otetaan parit kunnon räkänaurut.
Elokuvan parhaita hetkiä ovat muutamat musiikkibisnekseen liittyvät heitot ja varsinkin pari näyttävää muusikkovierailua. Managerin mielestä jäähyväiskeikka olisi hyvä päättää soittajan kuolemaan lavalla – täydellinen päätöskeikka. Muistokonsertista tulisi eeppinen menestys. Soittajakolmikko ei ole luonollisesti asiasta samaa mieltä – ”tyytyisitkö koomaan?”. Artistivieraista countrytähti Garth Brooksin esittämästä Spinal Tap -coverista Big bottom tuli kuulemma Spinal Tapin uuteen kukoistukseen nostanut viraalihitti, vaikka kappale ei nykyajan moraali-ilmastossa ole kovinkaan raikas. Metallican Lars Ulrich ja Rec Hot Chiili Peppersin Chad Smith ovat mukana vain videoyhteyden muodossa mutta Beatles-legenda Sir Paul McCartney innostuu soittamaan treenikämpällä Spinal Tapin tyyppien kanssa bändin hittibiisin Cups and cakes. Sir Paul saa tosin bändiltä kritiikkiä – ”toksinen luonne”.
Varsinaisen tähtiroolin elokuvassa tekee Sir Elton John. Elton John esittää elokuvassa bändin kanssa (Listen to the) Flower people -biisin ja Elton John on mukana myös fiittaamassa bändin viimeisellä keikalla. Tosin keikka saa hurjan käänteen hittibiisi Stonehengen kanssa. Kuten ensimmäisessäkin elokuvassa, Stonehenge-lavasteen kanssa on jälleen ongelmaa. Tällä kertaa ongelma on päinvastainen kuin edellisellä kerralla. Legendaarinen tapa päättää Spinal Tap -keikka!
Spinal Tap II: The End Continues on vähemmän kekseliäs tai anarkistinen kuin edeltäjänsä mutta kokonaisuus on kuitenkin erinomaisen rento ja hyväntuulinen oldies-versio alkuperäisestä Spinal Tapista. Tuoreellakin Spinal Tapilla -elokuvalla on aineksia löytää tiensä kulttisuosikiksi, sillä leffasta löytyy edelleen älyttömiä ideoita ja poikamaista pelleilyä – tosin pienempinä ja laihempina annoksina mutta elokuvalla on tarjota useampia elämään jääviä klassikkokohtauksia. Spinal Tap on kuin Kummeli-sketsit – kun riittävästi roiskitaan, aina välillä osuu kunnolla kohteeseen.
Molemmat Spinal- Tap -elokuvan on nyt vuokrattavissa Elisa Viihteestä.
