Niko Hallikainen: Suuri Märkä salaisuus (Otava, 2023).
Niko Hallikainen on vuonna 1989 syntynyt helsinkiläinen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu esikoiskirja Kanjoni vuonna 2021 (Otava). Kirjassa keskeiseksi nousi erityisesti nuoruuden villin ja heräämässä olevan seksuaalisuuden monipuolinen ja tarkka kuvailu. Suuri märkä salaisuus (2023, Otava) on selvästi samaa jatkumoa, jossa kuvataan itä-helsinkiläisen teinin elämää vähävaraisen yksinhuoltajaäidin lapsikultana. Päähahmo on kertojanäänenä toimiva varhaisteini, joka viettää paljon aikaa yksin kotonaan videoita katsellen. Eletään 90-luvun ja 0-luvun taitetta, ja internet ei ole aivan vielä yleistynyt. Tai jos on, se ei ole tavoittanut tämän lähiölapsen kotia.
Alussa päähahmo elää melko lailla rajoittunutta elämää, yksinäisenä, sulkeutuneenakin, mutta kirjan edetessä, ja hänen vähän kasvaessa ja tullessa rohkeammaksi, tapahtuu vapautumista. Sitä tapahtuu pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän. Koulussa tapahtuu asioita, niin myös vapaa-ajalla ja kotona. Kirja on mielestäni kasvukertomus seksuaalisuuden kautta kuvailtuna. Päähahmon tapa hahmottaa maailmaa ja ympäristöä on yliseksualisoitunut, kuten nuorella murrosiän hormoonien päästessä jylläämään, voi olla.
Asteittainen vapautuminen ja suoranainen riehaantuminen kirjan aikana tapahtuu esim. sosiaalistumisen, alkoholin kokeilun ja ihastumisten myötä. Se tapahtuu toisaalta myös oman identiteetin löytymisen myötä. Kirja on paikoin todella villiä luettavaa ja se yltyy loppua kohti aikamoiseksi karnevaaliksi. Samalla esim. alkoholin liikakäytön varjopuolet kuvataan inhorealistisin sävyin. Nuoren mielen oveluutta ja hekumallisuutta kuvataan nerokkaalla tavalla.
Kirjan yksi olennainen piirre on sen runollisuus. Niko Hallikainen kertoi aiempaa kirjaansa käsitelleessä haastattelussa muotoilleensa Kanjonin jokaisen lauseen runollisesti. Tässä kirjassa sama tyyli näkyy edelleen. Runollinen ilmaisu toimii nuorten kaoottisten illanviettojen kuvailussa. Se välittää lukijalle tiuhaan vaihtelevia tunnetiloja, rikkonaisuutta ja kuljettaa kokemuksen sisälle, hyvin lähelle. Paikoin kerronta on jopa maagista tai surrealistista, sillä jotkin asiat saavat runollisen kielen myötä jännittäviä ja yllättäviä muotoja. Tyyli toimii tässä kontekstissa loistavasti. Kerronta vie lukijan välillä lähes mikroskooppisen lähelle kirjan ihmisiä ja heidän tekemisiään. Teinien tunteet ja murheet saadaan tuntumaan maailmaa suuremmilta. Kirja palautti elävästi mieleeni sen, millaista nuoruus osiltaan on; kohti tuntematonta menemistä, ja siksi niin uskomattoman jännittävää, paikoin primitiivistäkin rajojen rikkomista, kun ei vielä itsekään tiedä, millainen on.
En ole varma mistä kirjan nimi tulee. ”Mennään vetämään märkää”, oli yksi esiintynyt lausahdus. Se viittaa ilmeisesti alkoholijuomiin. Toisaalta märkä saattaisi viitata kiimaan ja hekumaan. Sitäkin kirjassa paljon esiintyy. Mitä sitten tarvitsee salailla? Kirjan edetessä käy ilmi, että päähahmon romanttiset ja himon tunteet kohdistuvat lähinnä poikiin. 90-luvulla poikarakkautta piti vielä erityisellä tavalla salailla. Ja hyvin vähän tyttöhahmoja kirjassa ylipäätään on. Hallikaisen erään haastattelun perusteella tämä oli tietoinen valinta jo hänen aiemmassa kirjassaan.
Tässä, kuten Hallikaisen aiemmassa Kanjoni-kirjassa, on sanottu käsiteltävän luokkayhteiskuntaa. Tämä ilmenee kirjassa monin tavoin ja monitasoisesti. Kliseisimmällä tavalla siinä, miten päähahmolta kysellään koulun alkaessa niin usein, ”mitä sinun vanhemmat tekevät työkseen?”. Ja kun hän joutuu vastaamaan, että isä ei tee mitään ja äitikään ei oikein kunnolla mitään, ympäristö vaikenee. Luokkakaverien vanhemmat ovat järjestäen lääkäreitä, karkkikauppiaita, taiteilijoita ja muita menestystä saavuttaneita. Päähahmon kotiolot ovat vaatimattomat. On siellä videot, ja saa sitä karkkia mässyttää, mutta harrastuksiin ei ole varaa. Hän on myös usein yksin. Äiti on poissa illat ja yöt, missä lie töissä. Olosuhteet eivät ole lapselle suotuisat kasvaa täyteen potentiaaliin. Myös alttius joutua kokemaan sosiaalisia ongelmia, joita säteilee niin asuinalueesta kuin lähellä olevista, on suurta. Ja kun päähahmo kasvaa juuri ja juuri ikään, jolloin aletaan yleensä kokeilla päihteitä, äiti jopa avittaa häntä tässä; toki tausta-ajatuksenaan pitää lapseensa mieluummin rehellinen yhteys kuin saada hänet salailemaan luultavasti joka tapauksessa alkavaa juomistaan. Näin ei varmaan toimittaisi ”paremmissa piireissä”, ajattelin kohtausta lukiessa.
Luokkatausta on ne olosuhteet, joista lapsi lähtee liikkeelle. Kukaan ei valitse sitä perhettä tai kotia johon syntyy. Silti jokainen rakastaa omaa vanhempaansa. Ei lapsi ymmärrä, että voisi olla toisinkin. Tässä kirjassa osaksi päähahmon kasvutarinaa nivoutuivat itä-helsinkiläisen lähiömiljöön mukanaan kuljettamat ongelmatekijät. Ne avautuivat hänen eteensä sekä osana normaalin 90-luvun teinin ajanviettovalikoimaa että erityisesti lähiönuoren mahdollisina polkuina. Kirja ei ole kantaaottava luokkatietoisuudessaan, mutta se nivoo luokkataustan taitavasti osaksi päähahmon kasvukertomusta, muistuttaen lukijaa siitä monilla pienillä seikoilla, ja tuota itä-helsinkiläistä lähiöympäristöä, sitä kirja kuvailee ei vain ulkoisesti, vaan syvältä, tunteella ja tunnelmalla. Kirja ei todellakaan ole pintaraapaisu, vaan kaikki tuntui tässä syvälle menevältä, tunteen ja tunnelman ytimeen kuljettavalta ja sytyttävältä. Kirja saa lukijan kenties haikailemaan nuoruuden päiviään. Tai se saa innostumaan keväästä.
Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto, kuva: Jonne Räsänen / Otava
Suuri märkä salaisuus on saatavana e-kirjana ja Hallikaisen itsensä lukemana äänikirjana.
Niko Hallikaisen esikoisromaani Kanjoni tuli kolmanneksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintokilpailussa 2021. Hallikainen on myös esitysrunoilija. Hän tekee tekstilähtöisiä sooloesityksiä. Lisäksi hän opettaa luovaa kirjoittamista Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen koulutusohjelmissa.
