Arvio: Meduusalla ei ole sydäntä on Tuukka Temosen hallituin ja varmin ohjaustyö – jättää jälkeensä vahvan muistijäljen

Tuukka Temosen ohjaama ja käsikirjoittama sekä Temosen perheen muiden jäsenten tähdittämä piinallisen koskettava perhedraama Meduusalla ei ole sydäntä löytyy nyt katsottavaksi Ruutu-palvelussa.

Pienen budjetin syvällisiä ja kipeitä teemoja pyörittelevä tarina on vakava ja koskettava. Vaikeita teemoja on vaikka kuinka: anteeksianto, katumus, katkeruus, elämänhallinnan menettäminen, lapsen oikeus isäänsä, rikos ja rangaistus. Tarinan lähtökohtana on Olga Temosen esittämän Minnan parikymppisenä kokema elämän perusarvot särkenyt trauma, joka säteilee elämänhallinnan ongelmina vielä vuosikymmenen jälkeen. Traumatisoitunut Minna pysyttelee pääasiassa kotona seuranaan viinapullo, viimeisiä vuosiaan elävä äitinsä Mirja (Eeva Eloranta) ja lapsuuden taakseen jättänyt esiteini tytär Silja (Helga Temonen). Minnan ja Siljan suhde on monella lailla ongelmallinen. Lapsuutensa ilman isää eläneen Siljan aktiivinen pyrkimys tuoda isähahmo perheyhteisöön, aiheuttaa entistä enemmän draamaa ja synkästä tulee vieläkin tummempaa.

Juonesta ei halua paljastaa liikaa, sillä juonikuvio on dramaattinen ja suorastaan ruokkii monenmuotoista vastakkainasettelua ja loppumattomasti kriisin aineksia. Tarinaan liittyy kuitenkin seksuaalirikos, uhrin syyllistäminen, katkeruus ja viha sekä lopulta lapsen oikeus isään. Minna on väittänyt tyttärelleen isänsä kuolleen, mutta valheen selvittyä äidin ja tyttären suhde kriisiytyy. Minna ei voi hyväksyä Siljan yhteydenpitoa mieheen, jonka kanssa Minnalla on katkera menneisyys.

Meduusalla ei ole sydäntä on synkkä vuoropuhelu niin uhrin kuin rikoksen tehneen näkökulmasta katsottuna. Pääosaan nousee kuitenkin nuoren Siljan halu auttaa ja saada perhe jälleen kokonaiseksi. Minnan trauma on kuitenkin niin syvällä, ettei tilanteesta ole nähtävissä helppoa ulospääsyä. Akuutti kriisi on rikkoa koko kolmen hengen perheyhteisön, Siljan nuoruuden innon räiskyessä yli Minnan rakentamien suojakuorien. Tarvitaan järkyttävä loppuratkaisu, joka antaa perhedraamalle jälleen uuden ulottuvuuden mutta uutta suuntaa on vaikea hyväksyä.

Meduusalla ei ole sydäntä on Tuukka Temosen hallituin ja varmin ohjaustyö. Tuukka saa mainiota taustatukea kuvaajalta ja perheen naisilta. Kuvauksessa huomio kiinnittyy pitkiin ja rauhallisiin kohtauksiin, joissa kamera kuvaa pitkiä toteavia jaksoja. Olga Temosen suoritus on vahva, vaikka roolihahmon sisällään kantama katkeruus ja viha on hallitseva ominaisuus ja Olgan kasvot ovat vangittu jatkuvaan tuimaan ilmeeseen. Helga Temonen on kuitenkin näyttelijöiden osalta elokuvan vahvin lenkki. Helgan eläytyminen ja oleminen kameran edessä on luonnollista ja uskottavaa. Myös Helgan suuhun kirjoitettu teksti on harvinaisen onnistunutta. Myös Siljan nuorempaa ystävää esittävä Hilma Temonen onnistuu pienemmässä roolissaan kiitettävästi. Suuren roolin tekevät myös Konsta Hietanen ja Eeva Eloranta. Hietasen ristiriitainen roolihahmo jakaa vastaavaa raastavaa elämäntuskaa kuin Olgan luonnostelema Minna. Elorannan hienoravaisemmin esittämä isoäiti Mirja toimii perhekolmion sovittelevana osapuolena mutta hänelläkin on takanaan virheitä ja ylilyöntejä.

Meduusalla ei ole sydäntä on vahva ja ajatuksia nostattava perhe-ja sukudraama, joka haastaa katsojan moraalisten arvokysymysten äärelle. Paikoin synkkä haaste on vähällä mennä liian pitkälle, sillä katsojankin jaksamisella on rajansa. Tuukka Temosen ohjaustyössä parasta on tinkimätön oma näkemys, uskallus ja halu sanoa vaikeasta aiheesta jotain pintaa syvemmältä. Meduusalla ei ole sydäntä jättää jälkeensä vahvan muistijäljen ja paljon moraalisia keskustelunavauksia.

Meduusalla ei ole sydäntä on katsottavissa Ruudussa, joka on saatavilla myös Elisa Viihteestä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone