Samppa Batalin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama Omenavarkaat meni monelta katsojalta ohi, koska elokuvalla ei ollut laajaa teatterilevitystä. Mesta.netin J.A. Kaunisto arvosteli juuri vuokralle tulleen Jussi-palkitun elokuvan.
Samppa Batal on loistava esimerkki tyypistä, jolla on aitoa intohimo ja päättäväisyyttä tehdä, vaikka rahasta ei ole tietoakaan.
Batalin ohjaustyöt Äpärä, Äiti, Aikamies ja Omenavarkaat ovat saaneet kriitikoilta huomiota ja myös pään nyökyttelyä mutta elokuvalippuja ostavan yleisön suhde Bataliin lienee vielä epävarmempi. Ehkä siksi, ettei Batalin elokuvilla ole ollut laajaa elokuvalevitystä mutta omat syynsä on myös Batalin rehellisessä indie-otteessa. Batal tekee pieneen ihmiseen keskittyviä ihmissuhde-elokuva, joihin ei ole sisäänrakennettu ylimääräistä mediaseksikkyyttä tai yleisön houkutinta. Tosin Jussi-palkintoja ansainneen Omenavarkaat-elokuvan jälkeen Batal on leimattu mies. Suuri yleisö voi alkaa etsimään ohjaajan tulevista töistä Jussi-menestyksen aiheuttamaa odotusarvojen nousua. Haittaako se?
Kahdella Jussilla palkittu Omenavarkaat tehtiin alle 300 000 eurolla. Molemmat Jussit (paras sivuosa ja paras ensemble) vaikuttavat perustelluilta. Varsinkin Satu Tuuli Karhu ottaa elokuvassa vahvaa roolia ja tekee elokuvan päänimestä Joel Hirvosesta astetta paremman. Karhun ilmeikkyys ja herkkyys saa myös Hirvosen vapautumaan. Itse tarina on yksinkertainen kahden ihmisen merkitykselliseen kohtaamisen johtava tapahtumaketju – juonen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa katsojalle universaali tunne jostain suuresta, ehkä jopa r-sanaan johtavan prosessin ensihetkistä. Se tunne, kun katseet korvaavat sanat ja vatsassa lentelee perhosten armeija. Tai sitten se olikin vain pahoinvointia, ja kohtaamisesta ei jää muuta kuin elämän mittainen vahva muistijälki ja jossittelun aihe.
Joel Hirvosen esittämä Sebastian lähtee hukuttamaan kavereidensa painostamana päättyneen parisuhteensa aiheuttamaa tuskaa ja näköalattomuutta. Sattumalta äänekäs kaveriporukka päättää naittaa Sebastianille pirteää Satua (Satu Tuuli Karhu), joka sattuu palvelemaan rymyporukkaa kirpparin kassalla. Koronapandemian kuristamassa syysyössä kostean juhlinnan keskellä Sebastianin ja Sadun seurueet kohtaavat. Syntyy varovaista kipinää joka viinanhuuruisen ja äänekkään yön aikana jalostuu herääväksi kiinnostukseksi toisesta ihmisestä. Omenavarkaat etenee rennosti ja osin päämäärättömästi ryyppäävää ja hälisevää porukkaa seuraten. Välillä kameran kuvaamassa materiaalissa ei ole mitään järkevää sanottavaa – pelkkää kännisten aiheuttamaa häiriötä. Kamera seuraa kuin dokumenttia, ja autenttinen ote saa vahvistusta paikoin Improvisoinnilla etenevän vuoropuhelun ansiosta. Kamera heiluu ja lähikuvat hallitsevat. Kaiken kännisekoilun ja kakofonian tarkoitus on saattaa pääpari yhteen ja sen kestää, sillä elokuvan loppuosa on paikoin äärimmäisen onnistunutta parisuhdekutittelua.
Sebastian ja Satu päätyvät Sadun kämpille pissattamaan koiraa. Koiralenkillä Sebastian muistaa olleensa aikoinaan omenavarkaissa läheisessä puistossa. Kaksikko päätyy omenavarkaisiin, ja siinä samalla tallentuu nauhalle jotain äärimmäisen hauskaa ja kääntöpuolena vahvasti dramaattista ja traagista. Elokuva etenee yksittäisten kohtausten jatkumona, ja yksi vaikuttavimmista hetkistä koetaan Mikko Koukin esittämän miehen kyyditessä kaksikkoa kämpille. Autossa jutustelu liikkuu täysin absurdista huumoriläpästä toiseen ääripäähän eli mielenterveysongelmiin. Itkua ja naurua samassa vaikuttavassa kohtauksessa, jossa Kouki on läsnä oikeastaan vain puheäänen välityksellä.
Omenavarkaat onnistuu tavoittamaan pieninä välähdyksinä jotain äärimmäisen universaalia – tuntemuksia, jotka aukeavat katsojille missä maapallon kolkassa tahansa. Satu Tuuli Karhun ja Joel Hirvosen yhteinen kemia syttyy liekkeihin ennen elokuvan loppua ja alun jurottavasta Sebastianista kuoriutuu lämminhenkinen kaveri, joka puhuu valikoiden ja pussaa. Elokuvan viitekehys nuorten kolmekymppisten juurettomasta elämästä ja näköalattomuudesta voidaan myös ohittaa ja katsoa elokuvaa pelkästään mainiona dokumenttina yhden merkityksellisen illan ja yön tapahtumista, jolloin kahden ihmisen kohtaaminen sytytti jonkinlaisen liekin. Jos sen liekin ja leimahdushetken saa tallennettua autenttisena filmille, se on jo kaiken vaivan arvoinen.
Omenavarkaat on vuokrattavissa Elisa Viihteen Vuokramossa.
