Elisa Viihteen jännityssarjat Bullets ja Ivalo nostavat riman kansainväliselle tasolle. Molemmat sarjat tuovat tarinassaan Suomeen suuria uhkakuvia – Bullets terrorismin ja Ivalo viruksen aiheuttaman pandemian uhan.
Bullets liikkui sujuvasti Euroopan laajuisella pelikentällä, Ivalossa luotetaan syrjäisen erämään lumoon. Ivalo on vahvasti Nordic Noiria. Sarja elää ja hengittää syrjäseutujen uhkaavaa ja sisäsiittoista tunnelmaa. Tarina alkaa kutkuttavasti. Paikallinen poliisi löytää erämökistä vangitun naisen. Pian naisia löytyy lisää, prostituoituja. Joku varttihullu on siepannut maksullisia naisia mutta miksi? Arvoitus alkaa tihentyä, kun yhden naisen huomataan kantavan vaarallista virusta. Paikalle kutsutaan ratsuväkeä EU:n sisäpiiristä.
Ivalo olisi voinut jatkaa pelkästään syrjäisen paikan charmilla ja eristäytyneen erämaan pikkunilkkejä seuraamalla. Käsikirjoittajille ei ole kuitenkaan riittänyt pelkkä simppeli sarjamurhaajatarina. Katsoja saa melko nopeasti huomata, että prostituoitujen sieppaus on vain sivujuonne, joka johtaa itse pääjuonen lähteille. Jotain suurta on tekeillä. Sen huomaavat myös paikalliset poliisit ja KRP:n tutkijat – alueen pikkunilkit pelkäävät. Pelon kohde tuntuu puhuvan venäjää. Ivalon jaksojen edetessä pelolle esitetään myös katetta. Sarja pitää kuitenkin taitavasti kortit piilossa.
Kuten Bullets, myös Ivalo henkii poikkeuksellista ihmisläheisyyttä, joka puuttuu monelta sarjan ulkomaiselta kilpailijalta. Päähenkilöhahmoihin käytetään runsaasti aikaa ja varsinkin Iina Kuustosen esittämä paikallispoliisi ja tämän ongelmaista sisarta esittävä Pihla Viitala ovat loistavia, sekä suomeksi että englanniksi. Iina Kuustosen luonnostelema poliisi ei ole supersankari, mutta sankari kuitenkin. Yksinhuoltajan arjesta löytyy kipupisteitä ja Kuustonen saa puhallettua rooliin sympaattista arjen marinoimaa tilannetajua. Miesrooleista ei löydy Kuustoselle vertaista. Janne Kataja paikallispoliisina vaikuttaa kiintiökoomikolta, erottuu kuin punainen vaate lumierämaasta. Maximilian Brücknerin esittämä virustutkija on kovin yksiulotteinen hahmo. Kari Ketonen KRP:n tutkijana on turhan jäykkä ja Taneli Mäkelä esittää liikaa Taneli Mäkelää. Syrjäseutujen pahisten joukosta löytyy hulluuden häivähdyksiä, mutta naisvoima jyllää Lapin korpikonnienkin asuinkulmilla Elena Leeven mainion roolisuorituksen ansiosta.
Ivalo hyödyntää Lapin eksotiikasta kaiken mahdollisen näyttämättä kuitenkaan pelkältä matkailumainokselta. Sarja menettää heti luonnettaan siirtyessään pois lumisilta tuntureilta. Tosin syrjäseudun kuvauspaikat kolutaan nopeasti ja maisemat toistavat itseään. Onneksi tarinassa on riittävästi virtaavaa ainesta ja ohjaus luottaa maisemien lisäksi myös näyttelijöiden vetovoimaan.
Sarjan tapahtumat saadaan vauhdilla käyntiin. Virustutkija ryhmineen on paikalla nopeammin kuin pian. Varsinkin jaksojen loppukohtausten kohdalla kannattaa olla tarkkana. Suuria juonenkäänteitä onnistutaan paisuttelemaan jaksojen loppuun kuin saippuasarjoissa konsanaan. Vaikka päätarina etenee suhteellisen verkkaisesti, sivujuonteet tuovat mukanaan jatkuvia kiihdytyksiä. Sarja koukuttaa. Jos katsoja on jäänyt Lapin lumoihin neljän ensimmäisen jakson aikana, viidennessä jaksosa koetaan varsinainen korttien uusjako. Virus osoittaa ensimmäisen kerran voimaansa, henkilökohtaisella rintamalla koetaan yllättäviä muljahduksia ja tarina saa perustavaa laatua olevan juonenkäänteen. Ivalon viides jakso kiihdyttää tapahtumia aivan uuteen vauhtiin ja rehellisesti on todettava – kyseistä jaksoa kannattaa odottaa!
Teksti: J.A Kaunisto
Kuvat: Yellow Films
