I Love LA osoittaa lupauksia, joita ei ensimmäinen kausi pysty vielä täysin lunastamaan, toteaa J.A. Kaunisto arviossaan. Lue, mitä muuta hän kertoo HBO Maxin uutuuskomediasta.
I Love LA ei vakuuta omaperäisyydellä tai poikkeuksellisen nokkelalla sanailulla. Sarjan lanseeraama asetelma kaveriporukasta rakkauden ja työn ristiaallokossa on nähty jo moneen kertaan. Sarja ei ole kuitenkaan z-sukupolven Sinkkuelämää, sillä I Love LA pysyttelee vielä somekuuluisuuden wannabe-kerroksissa. Sarjan luojan Rachel Sennottin omat kokemukset netti-ja somejulkisuudesta ovat varmaan vahva taustatekijä. Tätä taustaa vasten, sarjassa Los Angeles nähdään enemmän jonkinlaisena muualta kaupunkiin muuttavan opportunistin purppuralasien läpi katsottuna, ei oikeana elävänä ja hengittävänä kaupunkina.
Entourage-henkisessä sarjassa Rachel Sennott esittää 27-vuotiasta Maiaa, joka pyrkii nousemaan viihdemaailman vihreälle oksalle käyttäen ponnahduslautanaan somejulkisuuden kautta mallimaailmaan kurkottavan ystävänsä Tallulahin (Odessa A’zion) ulkoisia ominaisuuksia. Miasta tulee Tallulahin manageri, joka vaikuttaakin kokopäivätyöltä. Kaverinelikon ainoana varsinaisesti työstä motivoituneena Maia joutuu luovimaan juhlista, kuvaussessioista ja näytöksistä toiseen nautinnonhaluisen elämäntapaliitäjän Tallulahin mielihalujen tahtiin. Päänelikon muut kasvot ovat Oscar-voittaja-isän menestyksen huuruissa elävä Alani (True Whitaker) sekä julkkisten stylisti Charlie (Jordan Firstman), joka keskittyy ensimmäisen kauden aikana lähinnä miesten kanssa peuhaamiseen. Joukon ainoa tavis on opettajana työskentelevä Maian poikaystävä Dylan (Josh Hutcherson). On sanomattakin selvää, ettei Dylan ui aivan samoissa vesissä kuin edellämainittu viihdemaailman viidakossa säntäilevä nelikko.
Sarjan henkilöhahmot ovat välittömästi tuttuja, sillä vastaavia on nähty niin monessa ”parhaat kaverit” -tyyppisessä sarjassa tai elokuvassa. Rachel Sennottin esittämä Maia on oman elämänsä Ally McBeal -hahmona valloittava ja energinen tapaus. Ensimmäisen kauden edetessä Sennottin roolihahmo ottaa yhä enemmän valtaa ja vastuuta toimien koko sarjan kantavana voimana. Muut hahmot jäävät luonnostelmina yllättävänkin taka-alalle ja varsinkin Dylanin olemassaololle ei tahdo löytyä relevanttia syytä. Hieman hapuillen ja tietään etsien sarja saa todellisen luonteensa esille vasta ensimmäisen kauden toisella puoliskolla. Sarjasta kuoriutuu tyypillinen ihmissuhteiden karikoissa ja ystävyyden ristiaallokossa seilaava buddy-komedia, jonka herkullisimmat pihvit löytyvät erilaisista some-ja viihdemaailmaan suuntautuvista heitoista ja terävänäköisistä huomioista. Sarjan piirtämässä Los Angelesissa nopeat syövät hitaat ja pintaliito on ammatti siinä kuin elokuvaohjaaja tai näyttelijä konsanaan. Kaikki kohu on hyvästä, kunhan sen ei anneta muuttua pahaksi ja se parhaiten nauraa, jolla on parhaat kontaktit julkkismaailman syövereihin.
I Love LA osoittaa lupauksia, joita ei ensimmäinen kausi pysty vielä täysin lunastamaan. Rachel Sennott on riittävän mielenkiintoinen persoona, jonka avulla sarja saadaan lentoon kunhan komedian agendaa terävöitetään ja karsitaan turhaa haahuilua. Jaksojen yleisilme on turhankin jäsentämätön ja vailla nousevaa draaman kaarta. Pari nimekästä vierailijaa tuo jaksoihin heti toivottua sähköä. I Love LA voi hyvinkin olla muutaman vuoden kuluttua kukkulan kuninkaana, ja silloin ensimmäisen kauden lieville käynnistysvaikeuksille voi vain etäisesti hymähdellä. Sarjojen osalta kilpailu on kuitenkin äärettömän kovaa. I Love LA ei puolusta paikkaansa omaperäisyydellä mutta sarjasta on myös helppo pitää. Harmittomuus ja ”tämän olen nähnyt ennenkin” -fiilis on samalla heikkous ja vahvuus.
Teksti: J.A. Kaunisto Kuvat: HBO
I Love LA löytyy HBO Maxilta, joka on saatavilla myös Elisa Viihteessä.
