Huikean hyviä arvosanoja kerännyt Dogman-elokuva saapui kesällä vuokraamoihin. Ohjaajalegenda Luc Besson tekee komean paluun kameran taakse toimintapainotteisella kasvutarinalla elämän kolhimasta pojasta, joka löytää pelastuksen koirista. Lue alta arvio.
Allekirjoittanut kuuluu varttuneempaan ikäluokkaan, jolle ohjaaja Luc Bessonin Leon ja Tyttö nimeltä Nikita olivat valkokankaan huumaavinta antia. Bessonin kiero suhde väkivaltaan ja anarkistinen taustavire tekivät miehestä aikansa Tarantinon.
Besson on löytänyt vanhaa virettä kohua aiheuttaneeseen uutuuteen Dogman. Leonissa 12-vuotias tyttö (Natalie Portman) ystävystyi naapurissa asuneen ammattitappajan kanssa, ja meno oli vähintäänkin epäsovinnaista. Vastaavia piirteitä löytyy Dogmainista, mutta tällä kertaa epäsovinnaisuuden linnakkeena esiintyvät koirat. Leffa on kuin Jokerin tähdittämä nyrjähtänyt versio 101 Dalmatialaista -leffasta ja kyseisen leffa pahis Cruella on Dogmanissa puettuna drag-asuun!
Caleb Landry Jonesin esittämä päähenkilö on paljosta velkaa Joaquin Phoenixin esittämälle Jokerihahmolle. Isän mielivallan johdosta koirahäkissä nuoruuttaan viettänyt ja koiriin henkistä yhteyttä luonut Douglas löytää henkistä yhteyttä teatteri-ja dragpiireihin, mutta ihmisistä ei ole miehelle yhteisöllistä seuraa. Koirat ovat Douglasin perhe ja ihmiset kaikkea muuta, mitä koirat eivät ole. Douglas on katkera ja ihmiset tuottavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä. Lopulta Douglas nostaa itsensä koiramafian kummisedäksi, joka tekee pahaa rosvoille ja varastaa rikkailta.
Bessonin luoma maailma on kylmä, karu ja väkivaltainen, vaikka väkivallalla ei suoranaisesti mässäillä. Bessonin piirtämä kuva drag-yhteisöstä on suhteellisen rujoa. Koirat saavat suurimman huomion ja koiria rakastavien ei tarvitse pelätä näkevänsä koirien huonoa kohtelua. Vaikka koirat toimivat Douglasin tahdon ja koston iskuvasaroina, verisiä raatoja syntyy vain ihmishahmoista.
Tarina etenee takautumien kautta Douglasin avatessa poliisin huostassa terapeutille verilöylyn jälkimaininkeja ja lopulta omaa henkilöhistoriaansa. Bessonin puolianarkistinen ote ja elokuvan arvaamaton pohjavire pitävät katsojan varpaillaan ja hälytysvalmiudessa. Katsoja joutuu kestämään epämukavuutta, kuten elokuvan päähenkilö. Caleb Landry Jones on roolissaan energinen ja sopivasti varttihullu. Viittaus Phoenixin Jokeriin on kuitenkin niin vahvasti alleviivattu, että yksityiskohta saattaa pilata leffakokemuksen.
Elokuvan muut henkilöhahmot jäävät pahasti varjoon. Toisaalta koirat ovat pääosassa yhdessä Douglasin kanssa. Katsoja joutuu kuitenkin purematta nielemään huonosti perustellun päähenkilön ja koirien ylimaallisen henkisen yhteyden. Se vain on olemassa, piste. Osittain sarjakuvamaisen räikeä elokuva jakaa varmasti mielipiteitä mutta ei jätä kylmäksi. Filosofista pohdintaa voi harrastaa monesta eri näkökulmasta mutta omasta laumasta pudonneen ja hylkiöksi tuomitun ressukan kasvutarinana Dogman on petollisen railakas, värikylläinen ja kieroon kasvanut, onnistunut Besson-tuotanto.
Teksti: J.A. Kaunisto
Dogman on katsottavissa mm. Elisa Viihteen Vuokraamossa.
