Ohjaaja Sean Bakerin Oscar-gaalan palkintopöydän tyhjentänyt draamakomedia Anora on noussut vuokratuimpien elokuvien top-5:een Elisa Viihteessä. Mesta.netin J.A. Kaunisto arvosteli elokuvasensaation.
Anora ei ole aiheeltaan ja lähestymistavoiltaan yllätys miehen aikaisempaa tuontantoa tunteville filmihulluille. Bakerin humaani ja paikoin absurdeja lähestymiskulmia tavoitteleva omalaatuinen tyyli on tullut tutuksi elokuvista kuten The Florida Project, Red rocket, Tangerine ja Starlet. Miehen mieltymys puhtoisten nukkumalähiöiden ulkopuoliseen, laitakaupunkien ja pikkukylien rosoisempaan marginaalielämään on selviö ja ehkä juuri siksi Anoran yltäminen moninkertaisesti Oscar-voittajaksi on yllätys.
Katsojan on siis turha olettaa näkevänsä valkokankaalla jälleen yhden Pretty woman -versioinnin. Seksityöläisen ja raharikkaan nulikan rakkaustarinalle ei usko hyvää loppua, mutta naimisiin erehtyneen parin kohtalo on vieläkin ankeampi. Kultalusikka suussa syntyneen nuorukaisen mafialta haiskahtava lähipiiri haluaa pisteen suvun mustan lampaan sekoilulle ja siinä sivussa tavallisella seksityöläisellä ei ole mitään arvoa. Mutta Sean Baker ei sorru ilmiselviin ratkaisuihin. Anora on kaksijakoisuudessaan hämmentävä, jopa haastava kokemus. Elokuvalla on paljon sanottavaa, vaikka pinnallisesti katsottuna kyseessä on tyypillinen seksityöläisen ja rikkaan ökyilijän epäsuhtaisen suhteen ruumiinavaus. Elokuvan huumori on tiukasti liitoksisissa absurdiin lähestymistapaan ja Anoralla on outo kyky nostaa hymyä katsojan kasvoille täysin väärissä paikoissa.
Vahvan ja suvereenisti hallitun miljöön ja mainion henkilöohjauksen lisäksi elokuvan suuri voimavara ja keskipiste on käsittämättömän upean roolityön tekevä Mikey Madison. Ohjaajankin taidoilla lienee suuri merkitys mutta Madison ansaitsee kaikki laatu-ja ylistyssanat. Madisonin roolihahmosta voi olettaa kasvavan 2020-luvun kapinallisen ja omaehtoisen selviytyjän perikuvan, johon viitataan vielä vuosikymmenien kulutta. Vaihtelevan tunneskaalan läpikäynti ääripäästä toiseen ei tuota Madisonille ongelmaa. Aina kun elokuvassa on kohtauksia, jotka vaikuttavat ilman harjoittelua ja vuorosanojen opettelua kuvatuilta, silloin ollaan asian ytimessä. Madison on elokuvan loppupuolen ankeuden keskellä niin vakuuttava, että nuoren naisen suoritusta on välillä vaikea katsoa. Elokuvan loppukohtaus alleviivaa kaiken edellä nähdyn vain yhteen raastavaan kohtaukseen. Arkipäiväisen selviytymisen henkinen taakka on raskas kantaa.
Anora ei ole täydellinen elokuva, ja moni voi ihmetellä, mitä on suuren hehkutuksen takana. Anora on kuitenkin rohkeasti erilainen. Ensimmäinen puolisko on biletystä ja sekstailua, ja tarinan toinen puolisko on tyystin toisenlainen ankeassa ja osin meluisassa draamakomedia-rymistelyssään. Jos tarinassa ääripäät ovat etäällä, samaa voi sanoa henkilöhahmoista. Elokuvassa kaikkea yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan hyväksikäyttö, jonka kohteeksi joutuu jokainen omalla tavallaan. Rakkaudettomuus on toinen avaintekijä. Kulttuurisidonnaiset yksityiskohdat kolahtelevat meluisasti ja Madisonin roolihahmon pyrkimys pelastaa vihreälle oksalle oikeuttava avioliitto, näyttää heti tuhoon tuomitulta. Syöksykiito äärimmäisestä euforiasta täydelliseen henkiseen lamaannukseen on kuvattu tavalla, joka hakee vertaistaan.
Anora vakuuttaa inhimillisyydellään. Elokuvan päähenkilölle toivoisi kaikkea hyvää, kaikkea muuta mitä ohjaajalla on mielessä. Anoran kuvaamassa maailmassa ei ole kuitenkaan tasapuolisuutta tai heikompiosaisia hyödyttävää oikeamielisyyttä. Se tuttu tavallinen mahdoton rakkaustarina kasvaa elokuvan aikana vahvaksi kannanotoksi pienen ihmisen loppumattomasta palosta kurkistaa elämän paremmalle puolelle. Kun elämä on jatkuvaa kamppailua arkielämän kylmiä realiteetteja vastaan, oman itsensä kadottamisen välissä on vain pieni toivon pilkahdus.
Teksti: J.A. Kaunisto. Kuvat: Universal
Anora on vuokrattavissa Elisa Viihteen Vuokraamosta.
