Angry Birds -elokuva. Animaatio. Sallittu. 94 min. 2016.
Peliyhtiö Rovion kultamuna Angry Birds taipui lopulta suhteellisen kivuttomasti elokuvamuottiin. Pelin idea on niin simppeli että ympärille on pitänyt kehitellä ylimääräistä hässäkkää kokopitkän leffakokemuksen maailmaan saattamiseksi. Näin jälkikäteen, muutamia kuukausia ensi-illasta, Angry Birds -leffalle uskaltaa antaa suhteellisen puhtaan lopputodistuksen. Leffassa on riittävästi hauskoja kohtauksia useamman katselukerran aiheeksi, meno on vauhdikasta ja elokuva on hauska. Päähenkilökin on symppis tapaus. Animaatiojälki on miellyttävää ja värikylläisyys häkellyttävää. Kotimaisella puheella etenevän version ääniroolituksesta ei ole pahaa sanottavaa. Änkkä eli Riku Nieminen on sekopää paikallaan.
Ongelmana on lähinnä tarinan hetkellinen tyhjäkäynti. Myös juonen simppeli olemus on sekä hyvä että miinuspuoli. ”Henkilöhahmojen” osalta Angry Birds on punaisen kiusankappaleen show. Keltainen ja musta lintu ovat vahvasti kuvioissa mutta vaikka keltaisen tipin kohellus on sympaattisen anarkistista, punaiselle paholaiselle annetaan parhaat ”one-linerit”. Kansakunnan sankarille eli kotkalle on myös kirjoitettu muutama hauska kohtaus. Pahikset eli possut ovat vihreää massaa. Myös elokuvan loppu eli vihaisen punaisen muuntuminen yhteiskuntakelpoiseksi hymistelijäksi ja kehutuksi sankariksi on turhaa kaunosieluisuutta (?)
Lintujen pysyvän rauhan saarella vihanhallintakurssille joutuva punainen änkkälintu löytää rinnalleen pari muuta sopeutumatonta. Sopeutumattomien ryhmälle on pian tilausta sillä rauhan saarelle rantautuu laivalastillinen siirtolaisia. Vihreät tulokkaat lupaavat rauhaa ja rakkautta mutta kuinkas käykään. Vain änkkälintu omaa tervettä varovaisuutta vihreää tulokasmassaa kohtaan. Kuten arvata saattaa, possut paljastavat todellisen minänsä ja munat ovat pian matkalla parempiin suihin. Änkkäkolmikko oli jo aikaisemmin houkutellu vanhempaa valtiomiestä, kunnianarvoisaa kotkaa apuun. Kun lopulta rivit saadaan kokoon, alkaa Possulandia vyörytys – kuin pelissä ikään.
Elokuvan alku on suorastaan hengästyttävää fyysisen komiikan ilotulitusta. Punainen paholainen näyttää oikean luonteensa ja silmille vyörytetään pientä huvittavaa sarjatulella. Tarina hyytyy änkkälinnun aloittaessa vihanhallinnan ja possut saadaan mestoille vasta 25 minuutin kohdalla. Possuarmeijasta olisi voinut irroittaa enemmänkin pientä kivaa. Jännite possujen (=valloittajien) ja lintujen välillä jää lopulta kovin laimeaksi. Aikuiseen makuun sopivat populaarikulttuurin heitot pidetään välähdyksinä. Esimerkkinä Hohto-viittaus, joka jää lapsille varmasti arvoitukseksi. Aikuisen silmin elokuvassa on nähty myös runsaasti yhtymäkohtia pakolaistulvaan ja ”muslimit tulee ja syö meidät naiset, lapset ja leivän” -asenteen. Angry Birds on kuitenkin lapsille suunnattu tarina. Piste.
Angry Birdsin reipas ja jopa hienoisesti anarkistinen asenne on piristävää ja pissavitseistään huolimatta sopivaa katsottavaa perheen nuoriso-osastolle. Ja mikä parasta aikuisen kannalta, leffaa katsoo sujuvasti myös täysi-ikäisyyden saavuttanut ikälopuiksi tuomittu kansanosa.
J.A.Kaunisto
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
