Peli on päällä, silloin mennään. Sitä vastaan pitää mennä, ei kävellen, mutta hyökätään.
Tiedät että kohta kuolet.
Vihollisen tankki tulee, sinä kuolet.
Helvetti.
Silti sitä vastaan pitää mennä askel askeleelta. Kivut ja traumat tulevat vasta jälkikäteen. Ei pidä aliarvioida, kun vihollisarmeija tulee päälle.
Aivan vitun kamalaa. Ei sellaista unohda.
Näin kuvailee suomalainen ammattisotilas Aleksi Lysander, 33, erästä taistelutilannetta Ukrainan sodan etulinjassa. Hän lähti jo 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan ja on viimeksi taistellut vapaaehtoisena Ukrainan sodassa.
Tuomas Kyrön kirjoittama Aleksi Suomesta (WSOY) kertoo Aleksi Lysanderin elämäntarinan koskettavalla ja hämmästyttävällä tavalla. Kyrö on tarinankerronnan mestari. Hänellä on kyky tehdä tarinasta monikerroksinen kudelma. Aleksin tarinan ohessa kerrataan kirjan syntyvaiheita sekä Kyrön omia tuntemuksia sodasta. Ääneen pääsevät myös Aleksin äiti, isovanhemmat, sotilastoverit ja parhaat ystävät.
Kirjassa mennään etulinjaan. Sinne, missä luodit ja sirpaleet viuhuvat ja elämä on hiuskarvan varassa. Yhdellä päätöksellä voi olla loppuelämän mittaiset seuraukset. Voit kuolla tai tulla aiheuttaneeksi sotilastoverin kuoleman. Joskus omissa käsissä on myös vihollisen henki.
”Siinä penkalla tein päätöksen itse. Mie päätin heidän elämästään.
Sitten ne menivät puskaan piiloon, meidän jätkät pääsivät turvaan. Jumalauta. Jos pitäis laittaa listalle, tuo on minun elämän hankalin päätös. Se, että en ampunut”, Aleksi kuvailee Afganistanissa kokemaansa hetkeä.
Aleksi muistelee lapsuuttaan ja kertoo vuosistaan Ranskan muukalaislegioonassa. Suurimmaksi osaksi kirja keskittyy Ukrainan sotaan, jonne Aleksi lähti vapaaehtoisena.
Pian ollaankin etulinjassa.
”Koko ajan tuli kuulaa kaikista suunnista. Saman operaation aikana tuli omien puolelta tulta puolen korttelin päässä. Ilmasta ja kimmokkeita maasta, sivusta.
Rekka räjähtää vieressä, mutta mie en kuullutkaan sitä. Niin paljon tuli kamaa koko ajan.
Jossain vaiheessa kiipesin katollekin, koitin päästä ampumaan panssaria.”
Kirja on karua luettavaa. Mieletöntä hyökkäyssotaa lähestytään myös tavallisen ukrainalaisen näkökulmasta. Monet etulinjan sotapaikat, kuten yksityisasunnot, ovat jääneet pysyvästi Aleksin mieleen.
”Osuman saanut asunto, jonka seinästä roikkuu design-ilmalämpöpumppu. Keittiön kivitasolla on tuhannen euron espressokeitin, kaapeissa massiivipuiset keittiön kaapinovet. Harkittu valaisinjärjestelmä. Suuria keltaisia ruusuja ruukuissa talon kaikissa huoneissa. Iso jenkkisänky, lattialla bluetoothkaiutin, iPadin latausjohto. Viinilaseja avaamattomassa pahvilaatikossa.
Ja rynnäkkökivääri televisiotasolla.
Ulkopuoliset näkevät sodan vasta jälkikäteen, mutta se on juuri tuossa. Talossa on asuttu hetki sitten, ruusumaljassa on edelleen vettä, pyykit kuivuvat telineellä. Jonkun koti on sotakenttä.”
Aleksi Suomesta -kirja oli kovan ponnistelun tulos. Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan Aleksia. Välillä koko projekti uhkasi kaatua. Aleksi hävisi tai haastattelut junnasivat.
Suomessa Aleksista kuoriutui aivan eri ihminen. Kuten kirjassa todetaan, lomalla sotilas ei ole kotonaan, sotilaan koti on rintamalla.
”Kunnes taas yö putkassa ja lepositeissä Auroran sairaalassa,
missä harkitaan, lähetetäänkö potilas ambulanssilla Ouluun
suljetulle
Aleksi kertoo olevansa muukalaislegioonan käynyt Ukrai-
nan vapaustaistelija, josta tunnettu suomalaiskirjailija tekee
kirjaa.
Päivystävä psykiatri arvioi, että tämä mies elää harhoissa”, kirjassa kerrotaan,
Välistä Kyrökin vajosi syviin vesiin. Hän kuvaa kirjassa omia tuntemuksiaan. Kun hän palasi Kiovasta Suomeen, monet työasiat tuntuivat vähäpätöisiltä Ukrainan reissun jälkeen. Otti aikansa sopuetua siviilielämän lakeihin ja käytäntöihin.
”Teatteri kysyy käsikirjoituksen synopsiksen perään, sen josta sovittiin paljon ennen tätä kirjaa. Radiokanava haluaa tehdä henkilökuvan ja naistenlehti toivoo, että voisin antaa haastattelun rakkaudesta. En vittu anna, älkää vittu pyytäkö multa yhtään mitään”, huudan kotona.
Aleksi Suomesta ei ole sankaritarina. Se on surullinen kertomus koulussa kiusatun suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän pojasta, joka päättää näyttää kaikille ja lähtee muukalaislegioonaan. Vaikka Aleksi on koulutettu ja kaiken nähnyt ammattisotilas, parhaat muistot ovat mummolan maatilalta pohjoisesta.
Olin mahtava maatilantyöntekijä jo pikkujätkänä. Heräsimme viideltä aamulla, ja toisen kerran navettaan mentiin kolmelta, kaksi ruokaa päivässä. Siellä mie sytytin takkaan tulia ennen kuin tiesin mitä tuli on. Öljysin traktoreita, otin peräkärryä koukkuun. Tykkäsin siitä todella paljon ja varmasti papan maatila on ollut elämäni turvallisin paikka.
Miun pappa on hieno ihminen. Jos olisin edes puolet semmoinen mies kuin hän, niin hyvin menisi.
Tehdessään kirjaa Kyrö tiesi tapaavansa miehen, joka on katsonut kuolemaa silmästä silmään. Kyrö pohti, odottiko hän näkevänsä sen, mitä halusi itse olla? Sodat ovat hänen omasta arjesta kaukana ja sotaelokuvat lähellä.
”Aleksi Lysander on klassinen sankari. Hän on ammattitaidostaan ylpeä käsityöläinen. Hän on täysinpalvellut muukalaislegioonalainen, sotaveteraani, Ranskan ja Ukrainan valtioiden palkitsema vapaustaistelija. Legioonalainen, joka selvittää omat paskansa. Démerde-toi.
Hän on haavoittunut sotilas ilman näkyviä haavoja. Hän on ylpeä ammatistaan ja hän häpeää sitä. Hän on vanha sielu ja utelias pikkupoika.
Aleksilla on pää ja raajat jäljellä, mutta jotain on jäänyt rintamalle. Hän on äärimmäisen vahva ja heikko”, Kyrö pohtii kirjassaan.
Kurvoidut kohdat ovat Aleksi Suomesta -kirjasta. Teos on saatavana e-kirjana ja äänikirjana, jonka lukevat Arttu Kurttila, Tuomas Kyrö ja Ella Pyhältö.
Tuomas Kyrö (s.1974) on palkittu suomalainen kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä, sekä tuttu myös monista tv-ohjelmista. Hänen tunnetuin teoksensa on Mielensäpahoittaja.
