Tiktakista aikuiseksi kasvanut Emppu (Suhonen) ja Amoralista tuttu Masi Hukari ovat 2/3-osaa orkesterista nimeltään Alavala. Tosin Alavalan toinen albumi on aivan eri maanosasta kuin kokoonpanon debyytti, Secret Whale. Ripauksella Paramorea kuorrutettu ”Alppila oriented rock” on vaihtunut yllättäen semiakustiseksi asennepopiksi. Pari vuotta sitten Emppu totesi Mesta.netin haastattelussa englannin olevan ainoa oikea laulukieli ”Mä oon kasvanut englannin kielisen musiikin parissa: elän ja hengitän enkkurokkia”. Uusi Minuntai etenee kuitenkin sillä virallisella kotimaisella puheella.
Empun mukaan ”minuntai on viikon kahdeksas päivä, jonka saa ottaa ihan itselleen. Olla itseään varten ja omassa kuplassa tai jos huvittaa, niin saa olla sosiaalinenkin”. Kuulemma pitäisi olla vähemmän jumissa ja enemmän auki. Alavalan suhteen muutos tapahtui rumpalin lähdön muodossa. Jäljelle jääneet jäsenet päättivät antaa kaikkien kukkien kasvaa ja vapaus toi akustisuuden. Myöhemmin akustisuus sai rinnalleen elektronisia ja koneellisia elementtejä. Lopputulos on poppia mutta sanoitusten suhteen pysytellään etäällä pouta-tai purppurapilvistä. Paikoin lyriikka etenee hieman kulmikkaasti, irtonaista ja kuivaa ironiaa viljellen. Sanoituksista herää viitteitä PMMP:n suuntaan. Edellämainitun lisäksi musiikin osalta Tervomaa ja viimeisen levyn mukainen Indica ovat suhteellisen lähellä Alavalan popsydäntä.
Kiekon yleisilme ei pyri ravistelemaan, ennemminkin sähköisen dieetin läpikäynyt Alavala haluaa koskettaa – niin sanoilla kuin tunnelmalla. Rautamieli säteilee ilkikurista luonnetta, Pimeyden sankarit kelpaa tarttuvan olomuotonsa johdosta radiosoittoon ja astetta synkempi Pahalle nimi ovat levyn kärkikolmannesta. Särisevällä skeballa uhkaileva Käärmeennahka ja PMMP-henkinen Melkein valmis ovat myös elämään jäävää aineistoa. Alavalan sähködieetti osoittaa Empun olevan kotonaan myös toisen kotimaisen parissa. Minuntai-levyn studiosessioissa Emppu unohti myös kitaran studion ulkopuolelle. Tulevaisuus saa näyttää, onko Alavalan laihtunut sähköinen olemus vain väliaikainen olotila. Sähkökitaraa kun on mukava käyttää myös voltteja säteilevänä lyömäsoittimena.
Levy on pörröisessä särmikkyydessään luontevasti bändin näköinen. Lisäisin, että Sanojen jälkeen on ihana pop balladi. Suosittelen.