Amerikkalainen toimintatrilleri Rumble Through the Dark perustuu elokuvan käsikirjoittaneen Michael Farris Smithin romaaniin The Fighter. Marraskuussa ensi-illan saanut elokuva on vuokrattavissa Elisa Viihteen Vuokraamossa.
J.A. Kaunisto katsoi rajun elokuvan. Arvio alkaa tästä:
Jos pidit Aaron Eckhartin suorituksesta Renny Harlinin kovaksikeitetyssä ja väkivaltaisessa Bricklayer-leffassa, pidät todennäköisesti myös Graham ja Parker Phillipsin ohjaamasta toimintasynkistelystä Rumble Through the Dark.
Rumble Through the Dark ottaa kulisseikseen Mississippin syrjäkulmat. Laittomissa häkkiotteluissa itsensä elättänyt Jack (Aaron Eckhart) on hankkinut nyrkeillään teurastajan maineen. Kehäraakki kovanaama on parhaat päivänsä nähnyt ja lukuisat päähän kohdistuneet iskut ovat tehneet miehestä puolittaisen zombien. Mies muistaa vanhat asiat, mutta muuten Jackin aivot ovat täynnä valkoista kohinaa. Kropassa ei ole ainuttakaan kohtaa, jota ei särkisi tai olisi rikki. Ottelut sujuvat huumeiden turruttamina.
Jack on ajautunut ottelemaan rahasta paikallisen rikollispomon laskuun. Välillä huijataan ja otellaan ennalta sovittuja matseja. Mutta rikollispomolla ei ole käyttöä heikkenevälle teurastajalle, jolla on taakkanaan vielä reilusti velkoja. Jack saa peräänsä rikollispomon tappopalkkion innoittamana hämärätyyppejä, joten velat pitää kuitata ennemmin kuin myöhemmin.
Jackin suuri päämäärä on pelastaa kasvattiäitinsä koti pakkolunastukselta, ja saada rakas äiti kotiin hoitolaitoksesta. Tarvitaan vielä yksi ottelu, viimeinen matsi.
Lukuisissa elokuvissa käydään ”viimeiseen taistoon” tai veteraani päättää ”vielä yhden kerran”. Lohduttoman synkässä Rumble Through the Dark -leffassa asia on harvinaisen selvä. Jackista ei irtoa enempää. Mies on loppu.
Rikollisten, surkimusten ja vastenmielisten hylkiöiden joukossa nähdään myös isäänsä etsivä Annette (Bella Thorne), joka on ajautunut eroottiseksi tanssijaksi Ritchie Costerin esittämän Baronin johtamaan friikkitivoliin. Tivolin väki koostuu rikollisista ja vankilakundeista, mutta Annettekin on kovempaa tekoa – hän on teurastajan tytär.
Lohduttoman ja raadollisen tarinan väkivalta on vastenmielistä ja rajua. Yllättäen elokuvasta löytyy myös muita tasoja, sillä takautumien kautta selvitellään Jackin ankaraa historiaa. Muistot kasvattiäidistä ovat vahvoja ja tunteellisia, varsinkin kun nykyajassa mies elää synkkää varjoelämää päihteiden ja lahoavan pään aiheuttamien kohtausten varjossa. Yllättäen eteen tulevan isä-tytär -suhdetta käsitellään hätäisesti ja romuluisesti. Eihän sukulaisuussuhteesta ole mitään varmuutta, sillä Jack ei muista ja Annette tietää isästään vain, että hän oli taistelija ja nimeltään teurastaja.
Elokuva onnistuu synkässä ja ahdistavassa kuvastossaan, mutta muuten käsikirjoitus on suoraviivaisen ohut ja koko elokuvan draaman kaari on pelkästään Eckhartin hartioilla. Mies raivoaa, sylkee verta, katuu, tuskailee, saa turpiinsa ja kärsii mutta loppupeleissä juonen suurimmaksi mielenkiinnoksi muodostuu, selviääkö Jack hengissä lopputeksteille asti. Bella Thorne vaikuttaa välillä vaeltavan lavasteissa ilman ohjausta ja muista näyttelijöistä mieleen jää vain friikkitivolia johtava Ritchie Costerin esittämä nilkki, jolla on jäljellä vielä yksi seitsemäs-osa sydäntä.
Rumble Through the Dark sortuu viimeisessä taistelukohtauksessaan wrestling-otteluiden kaltaiseen show-meininkiin, jossa mikään ei oikeastaan satu ja äijä nousee aina vain kanveesista. Harmi, sillä läpi elokuvan iskut tuntuvat ilkeiltä ja kipeiltä niin vastapuolella, kuin Jackin vartalossa tai leukaperissä.
Rumble Through the Dark tarjoilee synkkää ja väkivaltaista perähikiän tunnelmaa, joka ei kuitenkaan toteuta missiotaan aivan loppuun asti.
