Philadelphiassa vaikuttavan laulaja-lauluntekijä Timothy Showalterin Strand Of Oaksin neljäs levy on mielenkiintoinen tapaus. Henkilökohtaisissa ongelmissa pyörinyt, akustishenkistä materiaalia julkaissut Showalter täräyttää Heal-nimisellä albumilla korvat täyteet säröistä kitaraa ja 80-luvulta haiskahtavaa syntikkaa. Rummuissa on suurta stadionsoundia. Ero miehen aikaisempiin tuotoksiin on merkittävä. Showalterin riisutun herkkä folkhenkinen, hetkittäin säröisempää kitaraa testannut ulosanti on vaihtunut kokonaisvaltaiseksi rock-paisutteluksi, joka toimii Showalterin mukaan huutoterapiana.
Nostalgiassa rupevät, hyvin henkilökohtaiset siivut kaikuvat 70-ja 80-lukujen soundeja – syntikkarokkia ja Pomo Springsteenia. Stadionrokkia. Goshen ’97 on post punk -henkinen särinäpala kun taas albumin nimibiisi Heal uhkuu ja puhkuu albumia sävyttäviä kasarisoundeja melkeinpä maanisella latauksella. Shut up lainaa Pomoa kun taas Woke up to the light intoutuu Coldplayn kilpailijaksi. JM särisee ja rohisee sähköistä epätoivoa. For me puhdistautuu räväkällä garagella kun taas Wait for love sekä Plymouth tavoittelevat taivaita Coldplayn ja U2:n hyväksi kokemalla tyylillä.
Strand Of Oaksin Heal on henkilökohtainen ja sydämellinen levy. Rakkaudella ja intohimolla tehty. Albumin materiaali ei availe uusia ovia kuin artistille itselleen mutta henkilökohtainen lataus on käsinkosketeltavaa. Vereslihalla, kuten sanonta kuuluu.
