Onnenonkija. Ohjaus: Ville Jankeri. PO: Minka Kuustonen, Olavi Uusivirta, Pamela Tola. 88 min. K7. 2016.
Ville Jankerin (Pussikaljaelokuva) ohjaama ja Pekka Pesosen (Tyttö sinä olet tähti, Napapiirin sankarit, Jättiläinen) käsikirjoittama romanttinen komedia Onnenonkija on vahvasti nykypäivässä kiinni oleva Tuhkimo-variointi. Muoti-ja lifestylebloggaajien pintaliitomaailmaa ja valheellisia päiväunia onnistuneesti kritisoiva tarina etenee paikoin nautittavasti mutta jossain vaiheessa sanottava loppuu kesken. Minka Kuustosen esittämä wannabe-bloggaaja on roolissaan aivan mainio ja Olavi Uusivirta perheensä rikkauksia häpeävänä mahtiperheen vesana luonteva tapaus mutta juoni kaipaisi lisää sattumia. Punainen lanka katkeaa elokuvan puolivälin kilometritolpalla. Loppupeleissä epätavallinen rakkaustarina ei jaksa yksinään kantaa loppuun asti. Elokuvan komedialliset elementit pitävät kuitenkin hankkeen vahvasti pinnalla.
Marjan nettiblogi esittelee makeaa ja rahakasta elämää. Todellisuudessa ei enää niin nuori nainen elää vanhempiensa vaivoina, Turun ”esikaupunkialueella” Raisiossa. Marjan elämästä glamour on kaukana. Velkaa ja pikavippejä karhutaan ulosoton kautta, isälle on velkaa 800 euroa ja sisko kiukuttelee lainaamiensa eurojen perään. Kun sattumalta eteen tulee rikkaan teollisuusperheen poika, unelmien prinssin rahoille ja maineelle olisi enemmän kuin käyttöä ja tilausta. Alkaa kissa-hiiri -leikki, jossa aina ei tiedä kuka jahtaa ketä. Loppua kohden elokuva terävöittää opettavaa asennettaan ja pintaliitobloggari alkaa jakaa parannuksen sanomaa. ”Velat pitää maksaa eikös juu” ja lopulta myös pohatan poika löytää petetyn luottamuksen takaa aidot tunteensa.
Elokuvan jännite syntyy bloggarin unelman ja tosielämän välisen kuilun ja ökyrikkaan nuorukaisen köyhäilyn aiheuttamasta kipinöinnistä. Uusivirran esittämä Olavi häpeilee ja hyljeksii sukunsa mammonaa ja järjestää nukkavierua ”Asunnottomien yö”-tapahtumaa. Miehen maailmanparannusinto vedetään hauskalla tavalla överiksi nuorukaisen viedessä bloggarin ensimmäisellä treffeillä varsinaiselle slummikierrokselle. Itseironian hulvattomia sattumia tarjoaa myös Marjan pakonomainen pyristely pintaliitoelämän pyörteissä. Tarina osoittelee liikaa sormella mutta käsikirjoituksen ansiosta päähenkilöt tekevät itsestään huolella naurunalaisia. Vaikka tarina ei kanna eheänä ja mieltä kutkuttavana loppuun asti, Onnenonkija onnistuu jättämään sympaattisen ja pirteän jälkimaun.
J.A.Kaunisto
