Pässit. Ohjaus: Grímur Hákonarsonin. PO: Sigurður Sigurjónsson, Theodór Júlíusson, Charlotte Bøving. 89 min. K12. 2015.
Juho Koskisen ohjaama Hymyilevä mies voitti ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -sarjassa.
Islantilaisen Grímur Hákonarsonin ohjaama Pässit teki vastaavan tempun viime vuonna. Helposti suomalaiseen makuun sopivaa kuivan tummaa huumoria viljelevä alavireinen Pässit on pienimuotoinen tutkielma periksiantamattomuudesta ja suoranaisesta jääräpäisyydestä. Tyylikkäästi kuvattu hidastempoinen mutta tiivis ankaran elämän tarina jättää korulauseet muihin yhteyksiin. Luonto on vahva ja vain ihmisen sitkeys ja usko parempaan huomiseen mahdollistaa pirttien ikkunoista loimottavat valot.
Pässit alkaa verkkaisesti, kuin Islannin syrjäseutuja koluavana dokumenttina. Ikääntyvät veljekset Gummi ja Kiddi eivät ole puhuneet toisilleen vuosikymmeniin vaikka lammastilat ovat toisissaan kiinni. Elokuvan kuluessa selviää sukuvihan syyt ja seuraukset. Asialla ei kuitenkaan elämöidä, kunhan todetaan lähtökohdat ja menneisyyden taakka. Tarina saa Jahti-elokuvasta tuttuja piirteitä Gummin syyttäessä veljensä pässiä Srapin eli hullun lehmän taudin kaltaisen aivorappeumasairauden kantajaksi. Väitettä pidetään ensin huonon häviäjän kostona – voittihan Kiddi juuri palkinnon kylän parhaasta pässistä. Kylällä kuplii mutta syyllisyyden kysymyksiä ei jäädä pyörittelemään, sillä ohjaajalla on kiire maailmanlopun tunnelmiin. Tauti on pienen kylän elinkeinolle tyrmäysisku – lampaat hengiltä ja vasta parin vuoden kuluttua uusi yritys.
Kuoliniskun jäljiltä Gummilla on salaisuus, joka koskee lopulta myös Kiddia. Asiasta nousee suorastaan Raamatullista mittakaavaa oleva periaatteellinen kysymys suvusta, perheestä ja elämän jatkumisesta. Veljeksillä on toivoa löytää toisensa vuosien vihanpidon jälkeen. Samalla he kuitenkin asettuvat periaatteellisella tasolla yhteisöään vastaan.
Elokuvan keskiössä on luonnon arvaamattomuus ja ihmisen luontosuhteen kaikenkattava merkitys. Gummille lampaat ovat rakkaampia kuin ihmiset – kuin omia lapsia. Kyläläiset tuntevat menettävän lampaiden myötä elämänsä merkityksen – vaikka kyse on vain ohimenevästä vaiheesta. Vahvasti tunteisiin vetoavan elokuvan tiivis ote ei takerru yksityiskohtien paisutteluun. Asia kerrotaan kerran, vailla suurempaa puheripulia. Tarina kasvaa ja saa loppua kohden mainiosti jännitettä – vyörynä tapahtuvien huonojen sattumusten summa ei kaipaa perusteluja. Pässit on tunteikas, pohdiskeleva mutta samalla myös suoraviivaisen ”primitiivinen” ja perustunteisiin tarttuva tarina, joka luottaa vahvoihin henkilöihin ja arkisen elämän tahattomaan huumoriin. Kohtaukseen, jossa Gummi kippaa kännipäissään hankeen kylmettyneen veljensä traktorinkauhalla terveysasemalle, tiivistyy jotain oleellista elokuvan omalaatuisesta sielunelämästä.
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
