Anssi Kela puhuu someviestissään isänsä kuolemasta. Juha Kela soitti koskettimia maineikkaassa gospelrockin yhtyeessä Pro Fide.
Tapaus ei ole tuore, kohtalokkaasta päivästä on aikaa jo 40 vuotta. Vuosi oli 1985. ”Päivälleen 40 vuotta sitten etelä-Suomeen iski takatalvi. Isäni lähti aamulla ajamaan studioon, eikä palannut koskaan takaisin. Rekkaa ohittanut auto oli tullut vastaan samalla kaistalla. Isäni oli 34-vuotias elämän päättyessä”.
”Myöhemmin iltapäivällä palasin polkupyörällä koulusta. Kotitalon takana kulki soratie, josta näki olohuoneeseen. Veljeni Ville oli ikkunassa. Aloin pelleillä fillarin selässä ja ihmettelin, miksi Ville ei nauranut.
Hän tiesi jo. Minä kuulin sen hetken päästä. En ikinä unohda miltä tuntui, kun äiti sanoi ”isi on kuollut”. Sellainen jättää jäljen. Sen tajuaminen, miten mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei ole itsestäänselvyys”.
Anssin mukaan isänsä takia hän halusi soittaa bändissä ja tehdä omaa musiikkia. ”Se on hänen perintönsä, olen kulkenut hänen saappaissaan”.
”En ajattele isääni päivittäin. Hän käy välillä mielessäni oudolla tavalla: kun näen ja koen asioita, ajattelen usein, mitä isä mahtaisi tuumata, jos palaisi takaisin näkemään tämän? Peilaan asioita hänen kauttaan, katselen hänen silmillään. Tätä on vaikea selittää. Tietyllä tavalla kello on pysähtynyt vuoteen 1985. Maailmani muuttuu suhteessa tuohon hetkeen. Nämä jutut olivat olemassa isälleni, nämä taas eivät”.
