Foo Fighters -nokkahahmo ja entinen Nirvana-rumpali Dave Grohl kertoo uudessa Tositarinoita-kirjassaan elämästään koskettavalla, hauskalla ja sydämellisellä tavalla.
Grohlin itsensä kirjoittama kirja koostuu kronologisesti sijoitetuista luvuista, joista jokainen liittyy johonkin hänen elämäänsä vaikuttaneeseen tarinaan, hetkeen tai tapahtumaan. Yhdessa muistellaan seikkaperäisesti vuonna 2000 Australiassa tapahtunutta rattijuopumusta. Grohl kuvailee tapahtumaa yhdeksi elämänsä noloimmista asioista.
Kaikki sai alkunsa, kun Grohl ja rumpali Taylor Hawkings päättivät vuokrata skootterit tappaakseen aikaa Big Day Out -jättifestivaalien aikana.
Niinpä emme lähteneet Taylorin kanssa keikalle liian täyteen ahdetulla sukkulabussilla muiden bändien kanssa, vaan päätimme ajaa sinne itse surkuhupaisilla pikkuskootterillamme, jotta saisimme niistä irti niin paljon Easy Rider -meininkiä kuin vain mahdollista ennen niiden palauttamista ja lähtöä seuraavana päivänä. Lähdimme vaelluksellemme ilman kypäriä (tai ajokortteja). Käkätimme älyttömälle idealle, että kaksi piakkoin 50 000 ihmiselle soittavaa kuuluisaa muusikkoa hujahtaisi tietä pitkin murjotuilla minipyörillä. Se oli puhdasta komediakultaa, kuten useimmat päivät tuolla reissulla, Grohl muistelee kirjassa.
Keikkapaikalla Grohlin päähän pilkahti toinen huvittava ajatus: hän keksi ajaa skootterilla lavalle kesken Foo Fighters -keikan ja huudattaa moottoria kuten Judas Priestin Rob Halford tapaa tehdä Harley-Davidsonilla. Suunnitelma toteutui ja kaikki meni nappiin.
Toisin kävi keikan jälkeen. Grohl hörppi olutta kuunteli suosikkibändiään The Hellacoptersia, kun alkoi sataa. Hän päätti ajaa takaisin hotellille ennen kuin tihkusade muuttuisi rankkasateeksi. Matkaa oli vain muutama kilometri. Mukaan hän poimi bändikaverinsa Taylorin.
Paluumatkalla, keskellä ruuhkaista valtatietä liikenne pysähtyi. Syynä oli puhalluspiste.
”En tuntenut ajokuntoni kärsineen yhtään viimeisen viiden tunnin juomisten vuoksi. En nyt paukuttele henkseleitäni, mutta vaatii enemmän kuin muutaman tölkin mallasjuomia ja muutaman viskipaukun ennen kuin kellahdan. En rehellisesti sanoen tuntenut olevani tippaakaan humalassa. Joten kaikki oli siis ok, eikö?”, Grohl kertaa.
Rumpali-Hawkins läpäisi ratsian, mutta Grohl sai kuulla puhalluskokeen jälkeen paksuimmalla Krokotiilimiehen australialaisaksentilla: ”Nousehan pyörän päältä, puhalsit yli rajan.”
En voinut helvetti soikoon käsittää asiaa. Kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun olin tehnyt mitä urpoimpia vetoja mitä kuvitella saattaa jäämättä koskaan kiinni, minut pidätettiin Australiassa rattijuopumuksesta vitun mopolla.
Autojono toisensa jälkeen ajoi ohi, ja keikalla käyneet ihmiset työnsivät päänsä ulos ikkunoista ja huutelivat: ”Vittu, Dave! Hyvä homma, kamu! Hieno keikka!” En voinut muuta kuin hymyillä ja vilkuttaa. Mikä aasi olinkaan.
Grohl vietiin kuulusteluhin, jonka jälkeen hänet passitettiin putkaan muutaman muun ”sankarin” tavoin. Yhden heistä Grohl muistaa kuorsanneen Primus-yhtyeen paita yllään. Rokkari pääsi vapaaksi muutaman tunnin jälkeen, kun manageri Gus saapui paikalle. Seuraavana aamuna yhtye lensi Sydneyyn illan keikkaa varten.
Grohl vaaditiin lain mukaan palaamaan Gold Coastiin käräjille viikkoa myöhemmin. Uhkana oli, että tuomion myötä hän ei saisi palata maahan uudestaan.
”Se oli kaikkein sydäntä särkevin mahdollisuus, sillä Australiasta oli tullut vuosien varrella suosikkipaikkani kiertää. Jos menettäisin sen mahdollisuuden muutaman oluen ja halvan skootterin takia, en pystyisi koskaan antamaan sitä itselleni anteeksi eikä antaisi bändinikään. Aloin ottaa asian todella vakavasti – niin vakavasti, että menimme Gusin kanssa tavarataloon ja tuhlasimme 700 dollaria pukuun, jotta en näyttäisi aivan pummilta, kun joutuisin lain eteen. Mikään ei ole niin säälittävää kuin kaksi aikuista miestä kiertelemässä tavaratalossa vaatetelineeltä toiselle ja tekemässä muotivalintoja kalkkeutuneen tuomarin harkintakykyä ennakoiden ja höpöttäen ”Onko liian konservatiivinen?” ja ”Onko liian disko?”
Grohl vältti vankeustuomion ja hänet tuomittiin sakkoon, joka oli vähemmän kuin mitä puku maksoi.
Tuomio piinaa häntä yhä. Häntä pidetään Australiassa ikuisesti rikollisena, mikä tarkoittaa sitä, että vielä tänäkin päivänä maahantulon yhteydessä hänen pitää ruksia pieni laatikko, jossa kysytään ”oletko tehnyt rikoksia Australiassa?”
Ja aina kun ojennan lomakkeeni maahanmuuttovirkailijoille, he napsauttavat työpöytänsä alta pientä katkaisijaa, joka sytyttää punaisen valon ja kutsuu esihenkilön auttamaan. Ja aina kun selitän rikokseni näille esihenkilöille, he nauravat ja sanovat: ”Ai niin! Muistan sen!”
Kursivoitu teksti on kirjasta Tositarinoita – Dave Grohl. Tositarinoita on saatavilla Ilkka Villin lukemana äänikirjana (kuuntele näyte) ja e-kirjana.
