Suomirockin legendan Ismo Alangon elämäkerta julkaistiin tällä viikolla. Katja Ketun kirjoittama teos sukeltaa poikkeuksellisen uran tehneen artistin elämään säästelemättä.
Kirjassa käydään läpi myös Hassisen Koneen rakettimainen nousi suomirockin huipulle. Vuonna 1980 julkaistu esikoisalbumi Täältä tullaan Venäjä ja hittikappale Rappiolla nostivat bändin kertaheitolla keikkalavojen suosikiksi. Bändielämän lainalaisuudet piti opetella nopeasti.
”Heti, kun keikkailu lähti laajemmin käyntiin, huomattiin semmoinen asia kuin tekniikan puuttuminen. Sekä vehkeiden että ihan henkilöiden. Jos nykyään joku bändi breikkaa, otetaan sille heti ammattilaisryhmä töihin levy-yhtiön puolesta. Silloin ne kaikki olivat kavereita. Ei Joensuussa ollut yhtään miksaajaa tai roudareita”, Alanko muistelee kirjassa.
Yhtye kolusi lyhyessä Suomen keikkapaikat, osan kahteen kertaan.
Vuoden 1981 alussa Hassisen Kone oli saanut pitkän kiertuerupeaman valmiiksi ja tapahtumaa juhlistettiin Jyväskylän Hotelli Cumuluksessa. Edesmennyt keikkamyyjä Seppo Kahilainen saapui paikalle viskipullot tuomisinaan.
Kirjassa todetaan, että se oli hienoinen virhe ja homma lähti lapasesta. Hassisen Kone päätyi iltapäivälehtien lööppeihin ensimmäistä ja kenties viimeistä kertaa.
Ismo: ”Tässä kohtaako hajotettiin se hotellihuone? En itse ollut mukana näissä tapahtumissa. Joku muu yhtyeestä räiski siellä vähän, sotki huoneen järjestystä ja siitä onnistuttiin pääsemään Ilta-Sanomien lööppiin. Oli heitelty kinkkuvoileipiä seinille ja tämmöistä.”
Bändissä soittaneet Kinnusen veljekset Harri ja Jussi muistavat myös, että Ismo olisi osallistunut sottaamiseen, mutta tätä sankari itse ei muista.
Oli miten oli, bändi sai 5000 markan sakot ja Poko Rekordsin yhtyeet joksikin aikaa porttikiellon Cumulus-ketjun hotelleihin.
Alangon mukaan rocktähdeksi tuleminen oli ristiriitaista. Oma mieli työskenteli kuumeisesti ratkaistakseen ongelman, joka syntyi rokkitähteyden ja oman tekemisen välille. Hän asui tulloin Joensuun Norolantiellä mökissä, jossa ei ollut puhelinta.
”Toimittajat soittelivat vanhemmille, ja lehtiin tehtiin juttuja vaikkei niihin ollut haastatteluja antanut. Musiikillinen kunnianhimo ja tarve luoda oli valtava. Halusin bändistä isomman, kehittää musaa poispäin suoraviivaisesta rokista. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että bändiä voisi kasvattaa. Koko ajan oli kova tarve muuttua ja kehittyä, ja tuntui ettei ollut vielä lähelläkään sitä omaa huippuaan, minkä voisi saavuttaa”, Alanko pohtii kirjassa.
Kursivoidut kohdat ovat otteita Ismo Alanko -elämäkerrasta. Lue näyte e-kirjasta täältä.
