Itseoppinut ohjaaja Teemu Nikki on tehnyt omanlaistaan uraa jo pidemmän aikaa. Miehen esikoispitkä 3 Simoa ilmestyi vuonna 2012.
Kovaksikeitetty syrjäkulmien tarina Armomurhaaja iski puskista kuin miljoona volttia. Synkkä ja hyvällä tavalla vinksahtanut tarina ansaitsi viisi Jussi-ehdokkutta ja paikan Suomen Oscar-ehdokkaana.
Armomurhaaja on muodollisesti pätevä muutaman loistavan roolisuorituksen pieni suuri, ajatuksia tökkivä synkkä yksinpuhelu. Nikki nosti Matti Onnismaan ensimmäistä kertaa päärooliin, ja mies pääsi toistamaan jo tavaramerkiksi muodostuneen yhden ilmeen äijäilynsä suuremmassa mittakaavassa. Onnismaa on Suomen Tommy Lee Jones – ilman hymyä.
Myös Jari Virmanin esittämä pehmeänpuoleinen kovanaama on mainio ilmestys. Naisnäkökulmaa raadolliseen tarinaan tuo loistava Hannamaija Nikander – Suomen vara-Kati Outinen.
Tarina on karu. Pikkukylän yleismekaanikko hoitaa kutsumushommana päiviltä sairaita lemmikkejä, halvalla mutta hallitusti. Mies kohtaa vahvasti isänmaallisen ryhmän alisuorittajan (Virman), jonka kanssa jutustelu menee myöhemmin fyysiseksi otteluksi. Sitä ennen on aikaa rakastua, filosofoida, elää mustavalkoista elämä ja synkistellä kuin Kaurismäen ohjaamassa mustassa komediassa.
Kun Kaurismäki istui Pariisin katukahviloissa imien inspiraatiota taiteellisista piireistä, Nikki tuijotti kauhuelokuvia suttuisilta VHS-kopioilta ja kasvatti epäluuloaan kaupungeissa eläviä silkkipers*itä kohtaan.




