Etelä-Karjalan suunnalla vaikuttava 2 Wolves julkaisi viime vuoden puolella kolmannen albuminsa Shelter, joka asettuu edelleen goottimetallin lokeroon. Synkistelyn kyytipojaksi tyrkätään lievinä annoksina melodista dödöä ja doomia mutta kyllähän 2 Wolves yhä kuuluu mustahuuliporukkaan. Herkimmät pianonpimputuksella vahvistetut kertosäkeet lähestyvät The 69 Eyesia mutta tylyin kolmannes johtaa aina Paradise Lostin jäljille. Myös kotimainen To/Die/For on helppo asettaa samalle lähtöviivalle.
2 Wolves on vaihtanut vokalistia sitten edellisen kiekon – llkka Valkosen sijasta levyllä puhkuu kitaristi Ossi Viren. Kuulijan korvaan muutos ei ole dramaattinen, sillä mörrimöykkymurinat hoitaa edellen toinen keuhkopari. Ehkä Valkosen äänessä oli enemmän draaman kaarta ja muuntautumiskykyä. Shelter ei kaadu kuitenkaan laulusuoritukseen. Ennemminkin levyn yleisilmettä tuntuu jähmettävän teemakokonaisuus, joka liikkuu kummitustalon ja dramaattisen rakkauden ristiaallokossa.
Meno on alakuloista ja tummaa – varsinkin levyn loppupuolelta löytyvä mainio The Lake of Black Swans vetää raskasta kivirekeä tunteikkaan virittyneessä maisemassa. Kiekon nimibiisi Shelter on instrumentaalina kohtalokas välipala mutta häveliäästi dödömenoa tyrkyttävä Serpentine paths in the autumn night sekä raastavan emotionaalinen Visitor ovat kiekon parhaita hetkiä.
2 Wolves kärsii konseptiajattelun mukanaan tuomasta kokonaisuuden rakentamisen vaikeudesta ja siitä johtuvasta kankeudesta. Vaikka viisut pysyvät järjellisessä mitassa, mukaan on pitänyt sorvata jos jonkinlaisia sivu-ja välihyppyä muodon säilyttämisen vuoksi. Myös murinavokaalit jäävät paikoin iralliseksi irtiotoksi. Suuren tarinan kerronnan vaatimaa mahtipontisuutta ja suurieleisyyttä kaipaisi lisää, vaikka yksittäisinä kappaleina kappaleina homma toimii kiitettävästi.
