Vuonna 2009 perustettu helsinkiläinen psychobilly/horrorpunk-ryhmä The Shrieks täyttää mainiosti genrelokeronsa reunaehdot pientä (mutta merkittävää) poikkeusta lukuunottamatta. The Shrieks koostuu näyttävästä ja asenteellisesta lady-joukosta, jotka eivät todellakaan kuvia kumartele. Bändin räyhähenkinen psycho/rockabilly/punk/garage-hekumointi on todellinen energia-ja asennepommi jossa rosoisuutta ei ole peitelty ja studiohienostelut loistavat poissaolollaan. Livemäinen ulosanti on paikoin jopa tarkoituksellisen lo-fi -henkistä rymistelyä, joka kiteytyy erityisesti vokaalien karheudessa ja rumpujen raakilemaisuudessa. Kuuntele esimerkkinä suorastaan raaka rynkytys Queen of destruction, jostka kaikenlainen hienostelu on harvinaisen kaukana!
Rosoisen rujosta soundistaan huolimatta The Shrieks on melkoinen groove-mylly. Big bad bogeyman on aivan vastustamatonta ”Motörhead-billyn” voimavirtaa. Get over here on silkkaa räkäpunkkia suodatettuna kevyen billy-suodattimen läpi. Rajummin puskevan pyschojunan kyytiin hypätään mainion Voodoo love -siivun kohdalla. Motörhead-billy saa orgastisen täyttymyksensä levyn päättävässä Whatcha gonna do -huudatuksessa – energisyydessään ja alkuvoimaisuudessaan viisu on kuin Hurriganesin Get on!
The Shrieks onnistuu loistavasti tallentamaan suorastaan sekopäisen live-energian. Whatcha gonna do on suoraviivaisessa räkärodeossaan välitön klassikkosiivu. The Shrieks on enemmän punk kuin monet itseään punkiksi mainostavat orkesterit.
