Uutuuskirja sukeltaa 80-luvun hevikeikkojen tunnelmiin Suomessa – ”Metallicalle ei meinannut löytyä pullovettä, lehmät eivät lypsäneet Motörheadin metelin jälkeen”

Mikael Huhtamäen uutuuskirja Scream for me Finland!– kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa kertoo kansainvälisten hevibändien keikoista Suomessa 1980-luvulla.

Huhtamäki on valinnut kirjaan kaksikymmentä Suomessa vieraillutta raskaan rockin bändiä tai artistia. 80-luku on otollinen ajanjakso, sillä tuolloin ulkomaisten rock-konserttien määrä kasvoi moninkertaiseksi aiempiin vuosikymmeniin verrattuna.

Kirjassa käydään läpi muun muassa Iron Maidenin, Motörheadin, Megadethin, Scorpionsin, Whitesnaken ja Ozzy Osbournen Suomen vierailuja. Kirjaan on kerätty värikkäitä aikalaismuistelmia, keikkalistoja sekä vanhoja keikka-arvosteluja ja lehtileikkeit sekä kuvamateriaaleja.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia ja vauhdikkaita tarinoita. Mesta.net kokosi yhteen muutaman poiminnan.

Iron Maiden Oulun Kuusrockissa 1980.

Brittihevin kulmakiviin lukeutuva Iron Maiden esittäytyi suomalaisille vuoden 1980 Kuusrockissa. Oulussa pidetty Kuusrock oli järjestyksenpidoltaan tiukkapipoisessa maineessa. Alkoholinkäyttöä valvottiin tarkasti ja yleisön seassa partioi järjestysmiesten lisäksi poliiseja sekä huumekoiria – elettiin aikaa ennen alkoholin anniskelupisteitä.

Iron Maidenin esiintyessä voimassa oli uusi, äänenvoimakkuutta koskeva määräys, jonka mukaan ilta-aikaan musiikki sai kuulua viidentoista metrin päästä lavalta mitattuna enintään 90 desibelin voimalla. Iron Maidenin huippuarvoksi mitattiin lauantaina 117 desibeliä.

Keikkaa ennen käytiin monenlaista vääntöä. Kiistakapulana olivat Iron Maidenin rumpukorokeen sijainti ja lavarekvisiitta.

Jossain vaiheessa Iron Maidenin tyypit rupesi vaatimaan, että meidän pitää hoitaa lavalle niiden Eddie-hirviö. Väittivät, että homma kuuluu meille ja jonkun pitää tulla maalaamaan se. No taas tutkittiin raideria, eikä siellä mitään sellaista ollut. Sanoin ettei meillä ole resursseja tollaiseen, joten emme hoida!”.

Kiista ratkesi sillä, että järjestäjistä kävi hakemassa maalaustarvikkeet. Yksi yhtyeen roudareista maalasi vanerialustalle näyttävän Eddie-hirviön.

Mötörheadin hurjat keikat

Kirja antaa hyvän ajankuvan siitä, millaista oli konserteissa 1980-luvulla ja miten nihkesti niihin suhtauduttiin viranomaistaholta.

Lemmy Kilmisterin luotsaaman Motörheadin ensimmäinen Suomen-vieraili toteutui Punkaharjun Punkarockissa juhannuksena 1976. Keikan jälkeen koko bändi päätyi kolmeksi päiväksi putkaan. Remunneille muusikoille lätkäistiin läksijäisiksi maahantulokielto, joka oli koitua tulevien konserttien esteeksi.

Pop Officessa työskennellyt Lenny Lindfors laitettiin ratkaisemaan työlupakysymys, joka oli tiukasta maahantulopolitiikastaan tunnetun Ulkomaalaistoimiston päällikön Eila Kännön päätettävissä

”Menin Ulkomaalaistoimistoon Kruununhakaan ruusujen kanssa pyytämään anteeksi Eila Kännöltä. Kerroin että olemme järjestämässä Soundin kymmenvuotissynttäreitä, jonne Juho Juntuset ja muut hirveet rokkarit haluaisivat Motörheadin soittamaan. Eli piilotettiin konsertti tällaisen synttärijuhlateeman alle. Jotain muutakin siinä selitin, ja kysyin nöyrästi, että olisiko mitenkään mahdollista saada yhtyeelle lupa tulla esiintymään”, Lindfors muistelee kirjassa.

Lupa heltisi lopulta ja bändi soitti marraskuussa 1981 Helsingin jäähallissa – lähteestä riippuen – 3500 – 5000 suomalaisfanin edessä. Lemmyn mukaan kyseessä oli suurin yleisö, jonka edessä Motörhead oli siihen mennessä esiintynyt.

1980-luvun heavy rock -konserteissa tapahtui asioita, jotka päätyisivät tänä päivänä heittämällä lööppeihin. Lavan edessä hilluneet fanit saivat usein maistaa järjestysmiehen nyrkkiä, kun taas esiintyjät usein kostivat faneja ”kurmoottaneille” järkkäreille potkaisemalla tai löymällä heitä ”ohimennen”.

”Järjestysmiehet olivat jäähallin vakiokamaa, siis näitä yli-ikäisiä painonnostajia, jotka eivät olleet koskaan kuulleen Motörheadistä. Alkoholia hiemankin nauttineet moottöripäät siivilöitiin pois lippujonosta, mikä aiheutti ikäviä välikohtauksia, sillä järjestysmiehet hoitivat työnsä väkivaltaisesti, armottomasti”, kirjassa kuvaillaan.

Kirjassa käsitellään myös legendaa, jonka mukaan Motörheadin soitto kuului Neuvostoliittoon saakka, kun yhtye esiintyi Lappeenrannan raviradalla vuonna 1982. Matkaa on linnuntietä 24 kilometriä.

Toisen karjalaisen kansantarun mukaan Motörheadin keikan jälkeen lehmät eivät lypsäneet Lemillä vielä lokakuussakaan.

Keikkojen ulkopuolellakin sattui…

Myös monet keikkojen ulkopuoliset tapahtumat käydään kirjassa läpi. Roudausporukkaan kuulunut Aapo Lahti sai kunnian viedä Van Halenista soolouralle lähtenyt David Lee Roth jenkkityyliseen pikaruokalaan, kun hän esiintyi Helsingin jäähallissa vuonna 1988.


Käytiin syömässä Mikonkadun Carrolsissa. Koko paikka oli täynnä koululaisia, oli kai lounasaika, ja ne oli kaikki siellä. Mut ei siinä mitään, sillä oli peililasit ja tukka ponnarilla lippiksen alla jemmassa – kellään ei ollut mitään käryä, että David Lee Roth söi siinä viereisessä pöydässä hampurilaisia. Meni läpi kuin väärä raha. Muistaakseni Roth jatkoi siitä jollekin paattiretkelle.”

Vapaapäivän Helsingissä viettänyt Dave nähtiin myös lenkkeilemässä Kaivopuistossa ja pyöräilemässä Töölönlahdella henkivartijoittensa kanssa. Pikkulinnut kertoivat hänen käyneen myös kajakkiretkellä Helsingin edustalla ja harrastamassa kalliokiipeilyä.

Sikailua

Monelle järjestäjälle koitui harmia esiintyjien sikailusta. Lepakon takapihalla pidetyssä konsertissa vuonna 1988 esiintyi jenkkimetallin uusi tulokas Megadeth. Festivaaleista vastannyt Elmun ohjelmasihteeri Harri Laitinen ei muistele bändin käytöstä hyvällä.


Meillä oli joku asuntovaunukyhäelmä takahuoneena Megadethille, ja jälkeenpäin kuppilahenkilökunta kertoi että bändi oli heitellyt voileivät vaunun seinille, kun eväs ei ollut maistunut. Jos bailaaminen on sitä että heitetään leivät seinille, niin olkaa hyvä vaan herrat, mutta ei toimi mulle. Me oltiin niin liikuttavan vilpittömiä toiminnassamme, että tollainen jäi harmittamaan.”

Metallica maaseudulla

Yksi ikonisimmista hevikeikoista Suomessa on Metallican esiintyminen Pihtiputaan Saapasjalkarockissa heinäkuussa 1986. Festivaalin järjestäjänä toimi Pihtiputaan Urheilijat ry. Tuolloin 22-vuotias talkootyöläinen Tarja Ihalainen sai kokonaisvastuun festivaalin backstagen toteuttamisesta. Raiderilistan toteuttaminen ei ollut helppo tehtävä, sillä lähdevettä ei saanut pullotettuna maaseutupaikkakunnalla. Lopulta pullovettä löytyi läheisestä terveyskylpylästä.

Esimerkiksi piti olla tiettyä rosé-viiniä, ja meillähän ei ollut silloin edes Alkoa Pihtiputaalla. Viitasaarella oli lähin, mutta sieltäkään ei sitä saanut. Joku tuttava meni käymään Jyväskylässä ja toi sieltä sen pullon.”

”Raiderissa vaadittiin myös pähkinävoita. Ei sitä silloin myyty juuri missään eikä Pihtiputaalla syöty pähkinävoita, todellakaan. Ja jos sitä jostain löytyi, niin se oli Kurrea, mikä oli hirveetä tuubaa. Mutta mun isä oli bussikuski ja se kävi Jyväskylässä hakemassa parempaa tavaraa”, Ihalainen muistelee kirjassa.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Scream for me Finland! – Kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa. Teos on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone